Olen jouluihminen. Lokakuussa istun käsieni päällä, jotten
alkaisi ripotella tonttuja seinille. Valoja toki voi ripustella jo
syyskuussa, nehän ovat talvivaloja. Yksi toistuvista painajaisistani
(sen lisäksi, että kohtaan karhun tai näen lentokoneen putoavan)
on, että on jo jouluaatto ja huomaan, että meillä ei ole ollut
joulukynttelikköjä ikkunoilla!
Kaupat ovat kanssani aikalailla samassa aikataulussa, joten
joulusuklaata on voinut syödä jo kauan. Ja torttutaikinahan on
ympärivuotisesti myynnissä. Lokakuun torttujen täyte voi olla joku
syksyinen, vaikkapa kaneliomena- tai vadelmamarmeladi.
Jouluverhojakin voi ripustella jo lokakuussa varsinkin, jos on
sattunut inspiroitumaan pesemään ikkunat eivätkä verhot ole kovin
tonttuiset. Tai no, tonttuisetkin verhot voi ripustaa yläkertaan,
koska siellä vähemmän oleskellaan.
Ja koska yläkerrassa oleskellaan vähemmän, voin hakea sinne
joulukoristelaatikot hyvissä ajoin esille ja poimia sieltä
koristeen kerrallaan sijoitettavaksi johonkin sopivaan paikkaan. Tai
johonkin paikkaan. Joulukoristeita on luonnollisesti kertynyt useita
laatikollisia, vaikken mitään ostakaan. Ne ehkä lisääntyvät
vuoden aikana tiiviissä asumuksissaan? Mitään en luonnollisesti
raski hävittää. Nyt olen lisäksi perinyt lapsuudenkotini
joulukoristeet – ne ne vasta nostalgisia ovatkin!
Koska jouluni on nimenomaan nostalginen, en ostele uusia koristeita.
Vanhat koristeet tuovat mieleen muistoja. Tosin muisti voi myös
pettää. Alla olevan hellyttävän joulupukin (?) olen säilyttänyt ja
luulin vuosikausia, että se oli jonkun lapseni ensimmäisinä
kouluvuosinaan suloisesti nikkaroima.
Muutama vuosi sitten kuitenkin paljastui, että esikoiseni oli
rajuimpina ja mustimpina örinähevikalkarosvuosinaan vuollut sen yläasteella kapinahengessä. Kavereilla oli kuulemma samanlaisia,
mutta heidän äitinsä eivät niitä ehkä ole säilyttäneet? Nyt
kun sen tiedän, niin saattaa tuo esittää (sentään joulun väreillä) maalattua partaista pääkalloakin?
Ensijärkytyksen jälkeen se on minusta kuitenkin edelleen
hellyttävä, majailee joulukoristeiden joukossa ja on esillä joka
joulu. Hyvän mielen tuojana.
Ooppeli on jo omin päin alkanut koristautua jouluun. Pitääpä siis
itsekin tästä lähteä kaivamaan joulukoristelaatikot esiin.
Vielä ajankohtaisempaa:
Hyvää Pyhäinpäivää! Sytytetään kynttilät poisnukkuneille
läheisillemme.
olet niin jouluihminen, mutta kätevä tapa aloittaa pikkuhiljaa.
VastaaPoistaJuuri niin, koriste kerrallaan :D
Poista