Aurinkoisena huhtikuun torstaiaamuna
sulloimme Micran täyteen suksia, sauvoja, laukkuja ja ihmisiä ja ampaisimme
Ylläkselle, Äkäslompoloon vaihteeksi. Navigaattori opasti meidät Lodge 67N
-hotelliimme. Ulko-ovella ihmettelimme, miksi ovessa lukee MediYlläs.
Nerokkaasti katselimme ympäristöä vähän laveammin ja siinähän se hotelli oli
vieressä. Navigaattoriin luottava voi löytää itsensä majoittumasta
lääkäriasemalle, vaikkei edes mainittavia vaivoja juuri sillä hetkellä sattuisi
olemaan.
Saimme huoneemme sovittua aiemmin,
vastaanotto oli ystävällinen ja pieni hotelli todella viihtyisä. Hirveä nälkä
oli ehtinyt matkan aikana kasvaa, joten päädyimme Eväskoriin pizzalle. Virhe.
Ei siksi, että pizzoissa mitään vikaa olisi, päinvastoin, hyvät ja maittavat
olivat. Ja täyttävät. Niin täyttävät, että jaksoimme juuri ja juuri vyörytellä
hotellille ruokalevolle. Olimme suunnitelleet pientä hiihtolenkkiä iltasella.
Nyt emme jaksaneet enää edes ajatella hiihtämistä.
Sen verran piristyimme illan päälle,
että lyllersimme Selvä Pyy -pubiin, jonka TV:stä näkyi Kärppä-peli. Hävisivät
mokomat. Pubi oli aivan täynnä ja meteli sen mukainen. Korkea ikämme
yhdistettynä pizzaväsymykseen kurtistutti kulmiamme metelin yltyessä. Siispä
poistuimme nopeasti paikalta pelin päätyttyä. Nukkumaan, olimme sentään olleet
hereillä jo monta tuntia!
Pitkien yöunien jälkeen maistui
aamiainen: kaikkea hyvää ja takkatulen ääressä! Söimme tukevasti ja pitkään. Muutama
plussa-aste ja räntä-/vesisade saivat meidät vaihtamaan päivän lajin hiihdosta
pyöräilyyn. Hotellimme etuihin kuului maksuton läskipyörien käyttö. ”Ajetaanko
läski pyörällä”, kysyi mieheni ovelasti. Polkaisimme siis laskettelurinteen
baariin pullakahville. Tai välillä piti kyllä pysähtyä huohottamaan ja
taluttamaan, sillä pyörissä ei ollut vaihteita ja ylämäki oli melkoinen.
Lisäksi minun pyöräni paukahteli massiivisten jalkavoimieni alla (nimenomaan
LIHASmassan vuoksi!) niin, että pyörä tuntui hajoavan atomeiksi minä hetkenä
hyvänsä. Vaihdoimme pyöriä ja pauke jatkoi Timonkin alla, muttei pyörä
hajonnut.
Paistoimme Luontokeskus Kellokkaan
nuotiopaikalla makkarat ja huristelimme alamäkeä takaisin hotellille. Pienet
päiväunet taas. Lepoloma. Iltasella Rouheeseen nauttimaan synttäri-illallinen ja
olihan se hyvää! Rautua ja uunimustikkajäätelöä (erikseen kuitenkin), valkkaria
ja skumppaa. Ja mahat taas pullollaan. Yhdet rauhoittavat sentään päätimme
vielä karaokebaarissa ottaa. Paitsi että seuraamme liittynyt pariskunta tarjosi
meille toiset. Ja kun sitä karaoketakin piti laulaa monta biisiä, niin yhtäkkiä
kello olikin yksi. Äkkiä hotellille nukkumaan!
Ja taas takkatulen ääreen aamiaiselle.
Tällä kertaa bongailimme aamiaiskokin kanssa mustarastasta, joka vilahteli
puiden välissä. Aamiaisella ollut meitä parikymmentä vuotta vanhempi
herrakaksikko sen sijaan kyseli yölintujen perään. Lunta sateli, joten aamupäivän vötkistelimme
pari tuntia ennen kuin ampaisimme hiihtämään. Ladut olivat luistavat, mutta
luistelubaana jo aika muhjuinen. Löysimme ladun varrelta ihanan Navettagallerian,
jossa nautimme taideteosten keskellä Mari Boinen musiikkia ja munkit
kotitekoisen mustikkamehun kanssa. Loppumatka oli tasa- ja alamaata, joten oli
oikein leppoisaa sujutella hotellille levähtelemään ennen iltaruokailua.
Ruokailupaikaksi valikoitui Well,
aiemmin Ylläksen Kaivohuoneena ja muistaakseni Pipolana tunnettu. Ruokaa
odotellessa paikan valinta alkoi vähän epäilyttää, sillä olimme ison paikan
ainoat asiakkaat. Epäilys osoittautui turhaksi, sillä hamppariateria oli oikein
herkullinen. Kaikki muut olivat varmaan jo Selvä Pyyssä jääkiekko-ottelua
odottelemassa, sillä se taisi olla Äkäslompolon ainoa baari, jossa peli näkyi.
Sinne siis mekin kiireesti ruuan jälkeen. Kannatti, Kärpät voitti taas
Tapparan.
Pitkien ja makeiden yöunien ja takkatuliaamiaisen
jälkeen Micra täyteen tavaraa ja kotia kohti. Kukkolankoskella nautimme
lättykahvit, vaikka koski olikin vielä lähes jäässä.
Kotona sukset naulaan ensi talvea
odottelemaan. Tai ei niitä naulata viitsi, mutta vintille kuitenkin. Tänä
talvena hiihtokilometrejä tuli niin vähän, että hävettää. Ehkä petraan ensi
talvena? Ehkä ostan skinit?
