Kesäloma

Kesä on ja aurinko paistaa, ulkohommat houkuttelee ja lomailen kirjoittamisesta jonkin aikaa.

Oikein mukavaa ja hyvää kesää kaikille!

Ooppeli Helsingissä

Helsingissä on päästävä välillä käymään. Kaava on joka kerta sama. Suunnittelemme menevämme junalla tai lentokoneella, kunhan löydämme tarpeeksi huokeat liput. Lopulta lähdemme aina ooppelilla.


Aiemmin mainitsemani ooppelin ajorajoitus (max. kolme kilometriä kerrallaan) oli onneksi jonkin verran pidentynyt, joten toiveissa oli, ettei Helsinkiin mennessä tarvitsisi pysähtyä jäähdyttelemään kahtasataa kertaa. Se olisi saattanut syödä rauhallisempaakin naista. Jonkin verran jarru kuitenkin vielä kuumui ajaessa.


Pakkasimme siis jälleen kerran optimistisina ooppelin täyteen erinäistä tavaraa ja asettelimme lopuksi yrtit sen ikkunalaudalle, jotta tunnelma olisi kotoinen, jos matka kaikesta huolimatta kestäisi odotettua kauemmin. 

Ajoimme rohkeasti pysähtymättä Iihin saakka, vaikka vänkärin puolen eturenkaan tienoilta kuului voimakkaanpuoleista ulinaa. Jarrujuttuko se siellä kuumetessaan ulisi? Pysähtyessämme tankille ulinapuolelta lorisi muutama litra kirkasta nestettä maahan. Jarrujuttu ei ollut juurikaan kuumentunut, mutta jäähdytysnesteet kiehuivat ulos.


Harkitsimme paluuta Kemiin ja kulkuneuvon vaihtamista Micraan. Mieheni kuitenkin tankkasi ooppelin ja vaikka hänkin puhui paluusta ja uudesta startista, tunnistin ilmeensä. Tällä jatketaan. Tankki täyteen, uudet nesteet ja ”Kokeillaan vielä vähän matkaa”. Oulua kohti siis. Ulina yllättäen loppui! Eikä lämpömittarin viisari noussut, joten ilmeiseti nesteet eivät kiehuneet ajaessa. Epäilin tosin, että mittari ei toimi, koska mikään muukaan mittari kojelaudassa ei toimi, mutta epäilyni oli kuulemma turha ja asiaton.

Mieheni oli tankannut vahingossa 98-bensiiniä normaalisti käytetyn 95:n sijaan ja siitähän ooppeli tykkäsi. Se painatti menemään kuin nuori corsa. 

Pysähdyimme seuraavan kerran Pyhäsalmella. Kun moottori sammui, nesteet lorisivat helmasta ulos. Tankkasimme itsemme ja jäähdytysnesteet ja sujuttelimme Joutsaan, jossa pysähdyimme syömään. Kun moottori sammui, nesteet lorisivat helmasta ulos. Ooppeli käyttäytyy kuin isäntänsä. Tämän tästä on pysähdyttävä laskemaan nesteet ulos. 

Valitettavasti samalla huomasimme toisen eturenkaan kuluneen kangaspinnalle, joten sekin oli vaihdettava. Vaihdon jälkeen ooppeli ei käynnistynyt muuten kuin käyttämällä vanhaa tuttua ”nakuttele jollakin isolla työkalulla johonkin konepellin alle” -kikkaa.

Uudet nesteet syyläriin ja taas mentiin. Loppumatka Helsinkiin eteni pehmeästi ja vauhdikkaasti eikä mitään ylimääräisiä ääniä kuulunut? Pelkkä kesäillan tuulen suhina korvissa. Silloin alkoi vähän pelottaa. En muista, koska viimeksi ooppelista ei olisi kuulunut yhtään ylimääräistä ääntä! Mikä vikana?


Mutta niin vain laskeuduimme puolen yön jälkeen Kallioon, johon ooppeli sujahtaa ulkonäkönsä puolesta kuin kala veteen. Ooppeli pysäköitiin lastin purun ajaksi jalkakäytävälle, johon se laski nesteensä. Onneksi Kallio on mäkistä seutua, sillä ooppeli ei luonnollisesti enää käynnistynyt eikä sitä voinut jalkakäytävällekään jättää. Siispä alamäkikäynnistys jalkakäytävällä. Vain yksi nuori mies säikähti ja joutui ottamaan muutaman juoksuaskeleen ooppelin tieltä. Mutta Kalliossa tämmöistä asiaa ei jäädä sen kummemmin ihmettelemään. Sattuuhan näitä.



Seuraavana päivänä ooppeli sai uuden kiiltävän korkin johonkin sopivaan paikkaan konepellin alle ja niin loppui nesteiden ruikkiminen tällä erää. Varaosan hinta 10€. Auton pitäminen ajokunnossa ei ole halpaa.

Alkukesän hommia

Kesä tulee ja tekemiset lisääntyvät. Pitää tehdä pyörälenkkejä, jotta jaksaa kesän koitoksen. Kesäkukkia pitää hankkia ja istuttaa ja humalat (kasvit) tukea. Vuorenkilpipenkki pitää puhdistaa ja harvoa, jotta kukat näkyvät. Pensaita pitää siistiä. Ja perunat istuttaa. Tai ne on jo istutettu. Perunamaasta jätettiin pieni pätkä jonkun muun syötävän - esim. porkkanoiden tai tillin - istuttamista varten. Kävin sitä pätkää eilen kastelemassa ja tuijottelemassa ja muistin, etten ole muistanut istuttaa siihen mitään. Ilmankos nousevat huonosti, vaikka saavat lämpöä ja vettä.

Ikkunoita ja mattoja pitää pestä ja ulkosaunan pukuhuoneet siivota (=raivata). Nurmikonkin saisi jo leikata. En vaan saa varsinkaan talven jäljiltä leikkuria itse koskaan käyntiin. Paitsi kerran se lähti. Olin pari viikkoa painostanut miestäni tekemään ne poppakonstit ja sadetanssit, joilla se härpäke käynnistyisi. Ei se joutanut tekemään. ”Huumori”mielellä sitten yritin vetaista sitä itse käyntiin ja SEHÄN KÄYNNISTYI! Ensivetäisyllä! Mutta sitten se ei sammunut. Piti leikata niin kauan kuin bensaa riitti, vaikka oma nurmikko jo loppui. Tankki oli valitettavasti täysi. Onneksi on tuota tienviertä, mitä pitkin voi lähteä painattamaan tällaisissa tapauksissa.


Terassit ja kovapuukalusteet pitää puhdistaa ja käsitellä. Paitsi joka vuosi ei tarvitse käsitellä. Vastahan ne viime keväänä käsiteltiin. Vai oliko se toissa keväänä? Joskus ne on kuitenkin käsitelty. Muistaaksemme.


Monenlaisia maalaushommia pitää tehdä. Maalamisessa käy vähän samoin kuin sammumattoman ruohonleikkurin kanssa – on pakko maalata niin kauan kuin maalia riittää. Maalaan siis kaiken lähistöllä sijaitsevan liikkumattoman. On sitten kivasti sävy sävyyn puutarhakalusteet ja -tontut, tikkataulun taustat ja lepäilevä aviomies.



Mutta nyt pitää lähteä jatkamaan hommia. Tai levähtämään, alkoi tämä töiden listaaminen väsyttämään.

Ooppeli tulille

Ooppeli on ollut puolisen vuotta poissa rekisteristä ja olemme seikkailleet sen sijaan Micralla. Mieheni mietti jo ääneen ajavansa Ooppelin romuttamolle! Siitä saisi kuulemma sata euroa, kun sen veisi sinne ajamalla. Sata euroa! En olisi arvannut, että se on niin arvokas. Paitsi silloin, kun sen 70 litran tankki on täynnä.


Minä kakistelin lievästi järkyttyneenä, että mistä minä sitten kirjoitan, jos Ooppeli viedään. Onneksi muutama vannoutunut ooppelimies sai mieheni vakuuttumaan, että perän kolina, jonka vuoksi Ooppeli lepovuoroon siirrettiin, vaatii vain pientä laittoa.


Siispä pienen remontin ja muutaman uusvanhan varaosan (maksoivat yhteensä kymmenen euroa – tai ei ne olisi maksaneet mitään, mutta varakas mieheni halusi välttämättä kympin niistä maksaa) jälkeen Ooppeli tuli kiitokuntoon. Micra siis lepovuoroon ja Ooppeli tulille.

Ensimmäinen ajoreissu sattui valitettavasti sadesäälle ja pyyhkijät lakkasivat toimimasta. Kirjekuoren palanen, jolla ne oli viime kesänä korjattu, oli yllättäen haprastunut. Uusi kirjekuoren palanen ei auttanutkaan, joten edessä oli isompi remontti. Tällä kertaa ei selvitty kympillä, vaan sormivauriolla ja ensiapureissulla tikkeineen. Mutta nyt pyyhkijät toimivat. Ja sormetkin.


Uutena piirteenä Ooppelin jarrut alkoivat indikoida voimakkaalla laahaavalla äänellä. Siihen kyllästyimme nopeasti ja remonttihommat jatkuivat. Nyt jarrut eivät enää ääntele, ne vaan kuumuvat niin, että Ooppelilla saa ajaa vain noin kolme kilometriä kerrallaan. Sitten sen on saatava jäähdytellä jonkin aikaa. Vika kuulemma häipyy, kun ajelee joitakin (kymmeniä) kolmen kilometrin etappiajoja.


Tänään anarkistiminäni taas nostaa päätään ja aion uhmata kolmen kilometrin rajaa. Aion ajaa entiselle työpaikalleni, jonne on viisi kilometriä.



Entiset työkaverini: jos minua ei siellä sovittuna aikana näy, olen kolmen kilometrin kohdalla jäähdyttelypaussilla.