Aiemmin mainitsemani ooppelin ajorajoitus (max. kolme kilometriä kerrallaan) oli onneksi jonkin verran pidentynyt, joten toiveissa oli, ettei Helsinkiin mennessä tarvitsisi pysähtyä jäähdyttelemään kahtasataa kertaa. Se olisi saattanut syödä rauhallisempaakin naista. Jonkin verran jarru kuitenkin vielä kuumui ajaessa.
Pakkasimme siis jälleen kerran optimistisina ooppelin täyteen erinäistä tavaraa ja asettelimme lopuksi yrtit sen ikkunalaudalle, jotta tunnelma olisi kotoinen, jos matka kaikesta huolimatta kestäisi odotettua kauemmin.
Ajoimme rohkeasti pysähtymättä Iihin saakka, vaikka vänkärin puolen eturenkaan tienoilta kuului voimakkaanpuoleista ulinaa. Jarrujuttuko se siellä kuumetessaan ulisi? Pysähtyessämme tankille ulinapuolelta lorisi muutama litra kirkasta nestettä maahan. Jarrujuttu ei ollut juurikaan kuumentunut, mutta jäähdytysnesteet kiehuivat ulos.
Harkitsimme paluuta Kemiin ja kulkuneuvon vaihtamista Micraan. Mieheni kuitenkin tankkasi ooppelin ja vaikka hänkin puhui paluusta ja uudesta startista, tunnistin ilmeensä. Tällä jatketaan. Tankki täyteen, uudet nesteet ja ”Kokeillaan vielä vähän matkaa”. Oulua kohti siis. Ulina yllättäen loppui! Eikä lämpömittarin viisari noussut, joten ilmeiseti nesteet eivät kiehuneet ajaessa. Epäilin tosin, että mittari ei toimi, koska mikään muukaan mittari kojelaudassa ei toimi, mutta epäilyni oli kuulemma turha ja asiaton.
Mieheni oli tankannut vahingossa 98-bensiiniä normaalisti käytetyn 95:n sijaan ja siitähän ooppeli tykkäsi. Se painatti menemään kuin nuori corsa.
Pysähdyimme seuraavan kerran Pyhäsalmella. Kun moottori sammui, nesteet lorisivat helmasta ulos. Tankkasimme itsemme ja jäähdytysnesteet ja sujuttelimme Joutsaan, jossa pysähdyimme syömään. Kun moottori sammui, nesteet lorisivat helmasta ulos. Ooppeli käyttäytyy kuin isäntänsä. Tämän tästä on pysähdyttävä laskemaan nesteet ulos.
Valitettavasti samalla huomasimme toisen eturenkaan kuluneen kangaspinnalle, joten sekin oli vaihdettava. Vaihdon jälkeen ooppeli ei käynnistynyt muuten kuin käyttämällä vanhaa tuttua ”nakuttele jollakin isolla työkalulla johonkin konepellin alle” -kikkaa.
Uudet nesteet syyläriin ja taas mentiin. Loppumatka Helsinkiin eteni pehmeästi ja vauhdikkaasti eikä mitään ylimääräisiä ääniä kuulunut? Pelkkä kesäillan tuulen suhina korvissa. Silloin alkoi vähän pelottaa. En muista, koska viimeksi ooppelista ei olisi kuulunut yhtään ylimääräistä ääntä! Mikä vikana?
Mutta niin vain laskeuduimme puolen yön jälkeen Kallioon, johon ooppeli sujahtaa ulkonäkönsä puolesta kuin kala veteen. Ooppeli pysäköitiin lastin purun ajaksi jalkakäytävälle, johon se laski nesteensä. Onneksi Kallio on mäkistä seutua, sillä ooppeli ei luonnollisesti enää käynnistynyt eikä sitä voinut jalkakäytävällekään jättää. Siispä alamäkikäynnistys jalkakäytävällä. Vain yksi nuori mies säikähti ja joutui ottamaan muutaman juoksuaskeleen ooppelin tieltä. Mutta Kalliossa tämmöistä asiaa ei jäädä sen kummemmin ihmettelemään. Sattuuhan näitä.
Seuraavana päivänä ooppeli sai uuden kiiltävän korkin johonkin sopivaan paikkaan konepellin alle ja niin loppui nesteiden ruikkiminen tällä erää. Varaosan hinta 10€. Auton pitäminen ajokunnossa ei ole halpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti