Alkukesän hommia

Kesä tulee ja tekemiset lisääntyvät. Pitää tehdä pyörälenkkejä, jotta jaksaa kesän koitoksen. Kesäkukkia pitää hankkia ja istuttaa ja humalat (kasvit) tukea. Vuorenkilpipenkki pitää puhdistaa ja harvoa, jotta kukat näkyvät. Pensaita pitää siistiä. Ja perunat istuttaa. Tai ne on jo istutettu. Perunamaasta jätettiin pieni pätkä jonkun muun syötävän - esim. porkkanoiden tai tillin - istuttamista varten. Kävin sitä pätkää eilen kastelemassa ja tuijottelemassa ja muistin, etten ole muistanut istuttaa siihen mitään. Ilmankos nousevat huonosti, vaikka saavat lämpöä ja vettä.

Ikkunoita ja mattoja pitää pestä ja ulkosaunan pukuhuoneet siivota (=raivata). Nurmikonkin saisi jo leikata. En vaan saa varsinkaan talven jäljiltä leikkuria itse koskaan käyntiin. Paitsi kerran se lähti. Olin pari viikkoa painostanut miestäni tekemään ne poppakonstit ja sadetanssit, joilla se härpäke käynnistyisi. Ei se joutanut tekemään. ”Huumori”mielellä sitten yritin vetaista sitä itse käyntiin ja SEHÄN KÄYNNISTYI! Ensivetäisyllä! Mutta sitten se ei sammunut. Piti leikata niin kauan kuin bensaa riitti, vaikka oma nurmikko jo loppui. Tankki oli valitettavasti täysi. Onneksi on tuota tienviertä, mitä pitkin voi lähteä painattamaan tällaisissa tapauksissa.


Terassit ja kovapuukalusteet pitää puhdistaa ja käsitellä. Paitsi joka vuosi ei tarvitse käsitellä. Vastahan ne viime keväänä käsiteltiin. Vai oliko se toissa keväänä? Joskus ne on kuitenkin käsitelty. Muistaaksemme.


Monenlaisia maalaushommia pitää tehdä. Maalamisessa käy vähän samoin kuin sammumattoman ruohonleikkurin kanssa – on pakko maalata niin kauan kuin maalia riittää. Maalaan siis kaiken lähistöllä sijaitsevan liikkumattoman. On sitten kivasti sävy sävyyn puutarhakalusteet ja -tontut, tikkataulun taustat ja lepäilevä aviomies.



Mutta nyt pitää lähteä jatkamaan hommia. Tai levähtämään, alkoi tämä töiden listaaminen väsyttämään.