Minä kakistelin lievästi järkyttyneenä, että mistä minä sitten kirjoitan, jos Ooppeli viedään. Onneksi muutama vannoutunut ooppelimies sai mieheni vakuuttumaan, että perän kolina, jonka vuoksi Ooppeli lepovuoroon siirrettiin, vaatii vain pientä laittoa.
Siispä pienen remontin ja muutaman uusvanhan varaosan (maksoivat yhteensä kymmenen euroa – tai ei ne olisi maksaneet mitään, mutta varakas mieheni halusi välttämättä kympin niistä maksaa) jälkeen Ooppeli tuli kiitokuntoon. Micra siis lepovuoroon ja Ooppeli tulille.
Ensimmäinen ajoreissu sattui valitettavasti sadesäälle ja pyyhkijät lakkasivat toimimasta. Kirjekuoren palanen, jolla ne oli viime kesänä korjattu, oli yllättäen haprastunut. Uusi kirjekuoren palanen ei auttanutkaan, joten edessä oli isompi remontti. Tällä kertaa ei selvitty kympillä, vaan sormivauriolla ja ensiapureissulla tikkeineen. Mutta nyt pyyhkijät toimivat. Ja sormetkin.
Uutena piirteenä Ooppelin jarrut alkoivat indikoida voimakkaalla laahaavalla äänellä. Siihen kyllästyimme nopeasti ja remonttihommat jatkuivat. Nyt jarrut eivät enää ääntele, ne vaan kuumuvat niin, että Ooppelilla saa ajaa vain noin kolme kilometriä kerrallaan. Sitten sen on saatava jäähdytellä jonkin aikaa. Vika kuulemma häipyy, kun ajelee joitakin (kymmeniä) kolmen kilometrin etappiajoja.
Tänään anarkistiminäni taas nostaa päätään ja aion uhmata kolmen kilometrin rajaa. Aion ajaa entiselle työpaikalleni, jonne on viisi kilometriä.
Entiset työkaverini: jos minua ei siellä sovittuna aikana näy, olen kolmen kilometrin kohdalla jäähdyttelypaussilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti