Olimme ystäväni kanssa syksyisen pimeänä ja tihkusateisena iltana kävelylenkillä ja piipahdimme samalla ruokakaupassa. Jostain syystä innostuimme ostamaan muovikassit täyteen elintarvikkeita ja jopa pesuaineita. Yhtään ajattelematta, että olimme kävelylenkillä. Että raskaat pussit on kannettava kotiin!
Paluumatkalla pimeällä tiellä meitä vastaan käveli epämääräisen näköinen kolmen miehen joukkio. Meitä molempia alkoi epäilyttää joukkion tarkoitusperät. Hyökkäys on paras puolustus, joten päätimme kumauttaa miehet raskailla ostoskasseillamme ojan pohjalle.
Miesten lähestyessä yksi kääntyi eri tielle, joten vastaantulijoita oli enää vain kaksi. Helppo vastus. Kun he tulivat lähemmäs, huomasimme ennen suunnitelmamme toteuttamista heidän näyttävän harmittomilta. Tervehdimme toisiamme ystävällisesti ja jatkoimme rauhallisin mielin matkaa. Olimme tyytyväisiä, että olimme kylmähermoisina malttaneet katsoa tilanteen ennen hyökkäämistä.
Kerroin tilanteesta töissä. Miespuolinen työkaverini totesi, että jos minua ja ystävääni tosiaan joku yrittäisi ahdistella, selviäisimme tilanteesta nopeasti ja helposti katkaisemalla ahdistelijalta valkoisen keppinsä.
Eräänä toisena synkkänä marraskuun iltana minä saatoin olla se pelottava osapuoli. Tarkkailin hetken aikaa autostani vanhemman herrasmiehen yritystä nousta autostaan ulos marketin liukkaalla parkkipaikalla. Tai ulos ainakin luulin hänen pyrkivän. Maa oli niin liukas, että miehen jalka lipsahteli ja hän taiteili hankalasti kuskin penkin ja oven välissä. Menin kysymään, tarvitseeko hän apua. En saanut vastauksestaan oikein selvää. Tartuin siis tomerasti pienikokoista herraa kainaloiden alta ja nostin hänet ulos autosta seisomaan parkkipaikalle. Mies sanoi jotain, josta en taaskaan saanut selvää. Hymyilin hänelle armeliaasti ja menin ostoksille.
Vähän jäi mietityttämään, että mies ei näyttänyt aivan tyytyväiseltä. Mieleeni tuli, että mitä jos herra yrittikin autoon sisälle eikä ulos. Että juuri kun hän oli pääsemässä istumaan, minä tulin ja nostin hänet takaisin ulos seisomaan. Vaimo sitten ihmettelee kotona, että miksi miehellä meni kauppareissulla niin kauan ja mies kertoo, että et ehkä usko, mutta juuri kun olin pääsemässä autoon istumaan, takaa tuli iso nainen, joka nosti takaisin ulos...
Kirjalliset väärinkäsitykset ovat aivan tavallisia tässä ennakoivien tekstien ja nopean viestinnän maailmassa. Esimieheni (siis mies) lähetti minulle ja kollegalleni rouva A:lle (nimi muutettu) sähköpostiviestin, jossa ehdotti suunnittelemamme tehtävän tekijäksi Pekka A:ta (nimi muutettu). Vastasin esimieheni viestiin, että tarkoitit varmaan Pekka B:tä (nimi muutettu). Esimieheni vastasi taas meille molemmille viestillä: ”Niin tarkoitin, seksin nimissä ;)”.
Vastasin, että älä kuule meitä yritä, ollaan molemmat tukevasti naimisissa!
Esimieheni oli hyvin huumorintajuinen, selittelypuhelunsa ajan vyöryttelin lattialla naurusta. Yksi pieni puuttuva kirjain! Oolla on merkitystä.
Blogeissa pieni kesätauko: seuraava blogi juhannuksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti