WC:t ovat tärkeitä laitoksia. Tienvarsien ilmaisiin käymälöihin
en uskalla mennä. Olen kuullut kauhujuttuja niiden siisteystasosta
ja joskus hätäpäissään kurkistanut sisään. Uskaltamatta mennä.
Ymmärrän, että niiden siivoustiheys ei ole suuri, mutta sitä en
ymmärrä, miksi ne pitää sotkea siihen kuntoon? Kuka viitsii? On
kai se yletön sotkeminen ja tuhraaminenkin sotkuista hommaa?
Maksulliset WC:t ovat luonnollisesti siistimpiä. Ongelmana usein
vaan on niihin pääsy. Nykyään käteistä ei aina ole, tarvittava kolikko saattaa hädän hetkellä puuttua. Miehelleni tämä
ei ole yleensä ongelma. Jostain syystä hän onnistuu useimmiten pääsemään
sisään ilmaiseksi.
Parin vuoden takaisella pyöräreissullamme pysähdyimme
Kempeleellä jäätelökioskille ja suunnittelimme samalla
vessakäyntejä. Viereinen liikuntahalli näytti olevan avoinna,
joten hätäisempänä mieheni lähti sinne ensin, pääsi
pokkaamalla sisään ja sisällä vessaan. Minä vartioin
kamppeitamme sillä aikaa. Yritin samaa temppua, kun mieheni palasi.
Ovet olivat lukossa eikä ketään näkynyt missään. Palasin
tuskastuneena takaisin, jolloin touhujamme seuraillut paikallinen
nuorimies kertoi, että halliin pääsee vain avainkortilla. Jostain
syystä ovi oli jäänyt avoimeksi, kun mieheni sinne meni.
Ystävällinen nuorimies osoitti meille liikekiinteistön, josta lähin wc löytyi.
Seuraavan kesän pyöräretkellämme istahdimme Maarianhaminan
keskustassa terassille. Mieheni lähti vessaan, joka löytyi
liikekiinteistön sisältä monen mutkan ja portaikon takaa. Meillä
ei sattunut olemaan kolikoita, mutta palatessaan mieheni kertoi, että
vessaan pääsi ilmaiseksi. Kolistelin vuorostani kellarivessaa kohti. Pyöräilykenkien metallilukkopohjat,
sileä kivilattia ja kova hätä asettivat etenemiselle haastetta.
Piti edetä hitaasti ja varovaisesti. Kun vihdoin löysin etsimäni,
niin yllättäen ovi oli lukossa ja sisään pääsemiseen tarvittiin
kolikko! Kiroilin humoristimieheni tehneen tämän tahallaan.
Konkoilin erittäin pahantuulisena takaisin terassille hakemaan
korttia, jolla saisin lunastettua rahaa kassalta. Mieheni ei ole
tähän päivään mennessä uskaltanut tunnustaa, että olisi
juoksuttanut minua huvikseen.
Berliinissä mieheni päätti mennä kadulla sijaitsevaan yleiseen
vessaan. Me muut jäimme pienen matkan päähän tarkkailemaan
tilannetta. WC oli varattu. Sanoin seurueellemme, että mieheni
varmaankin sujahtaa samalla oven avauksella sisään, kun edellinen
kävijä tulee ulos. Säästää näin 50 senttiä. Näinhän siinä
kävi. Tunnen mieheni.
Pian WC:n ovet kuitenkin avautuivat ja mieheni kurkisti
käkikellotyyppisesti ulos. Emme nähneet, oliko hänellä housut
jalassa. Emmekä kehdanneet olla puhe-etäisyydellä, joten
hihitellen vain epäilimme, että ovet avautuvat automaattisesti, jos
rahaa ei ole laitettu. Ovet sulkeutuivat ja hetken päästä sama
toistui. Tällöin mieheni tuli ulos (onneksi housut jalassa), kaivoi
kolikon taskustaan ja pääsi onnistuneesti vessaan.
Palattuaan hän kertoi, että kun ovet sulkeutuivat, wc:stä tuli
pilkkopimeä. Ei mitään mahdollisuutta saada asiaansa hoidettua.
Kun ovet sitten avautuivat hetkeksi, valoa tuli sen verran, että
mieheni hahmotti tilan ja kuvitteli suoriutuvansa tehtävästä myös
pimeässä ovien jälleen sulkeuduttua. Tällöin sisällä oli
kuitenkin alkanut kuulua epäilyttävä ääni. Mieheni mieleen oli
tullut tarina keskieurooppalaisista vessoista, joissa on
automaattinen koko tilan puhdistava suihkutus. Hän arveli, että
koska rahaa ei oltu laitettu, automaatti päätteli, että wc:ssä ei
ole ketään. Kohta käynnistyisi voimakas suihku, joka huuhtoisi
koko WC:n sisällä olevine pummeineen. Joten hän hätääntyi
tulemaan ulos ja maksamaan tällä kertaa kiltisti. Ei se aina
onnistu ilmaiseksi hänelläkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti