Suomi 100 vuotta

Kun Suomi itsenäistyi, anoppini oli 2-, tätini 5-, vanhin enoni 3- ja toinen 1-vuotias. Kukaan heistä ei elä enää, Reino-eno kaatui jatkosodassa, muut elivät kohtuullisen pitkän elämän. Appeni oli rintamalla viisi vuotta 18-23-vuotiaana. Isäni oli ensimmäistä ikäluokkaa, joka ei ollenkaan joutunut rintamalle. Molempien vanhempieni teini-ikä vierähti sodan jaloissa. 

Kun minä synnyin, sodan päättymisestä oli 17 vuotta. Nuoruudessani se tuntui iäisyydeltä. Ihmettelin, miten ihmiset jaksavat jauhaa niin vanhoista asioista. Nyt 17 vuotta sitten tapahtuneet asiat tapahtuivat äsken. Vuonna 2000 ostamani talvitakki on vielä uudehko.

Tyhjennän erittäin hitaasti lapsuudenkotiani. Sieltä löytyy omaan elämääni perspektiiviä tuovia lähihistorian aarteita: isovanhempieni koulutodistuksia 1800-1900 -luvun taitteesta, Amerikkaan muuttoon liittyviä matkustusasiakirjoja ja äidinisäni Maatalouskalentereita mm. vuodelta 1917. Ehkä sykähdyttävin löytö tähän mennessä on äidinisäni kalenterimerkintä 30.11.1939: ”Wenäjä alotti sodan. Wirtsaa ajelen vaan.” Sitä ennen ja sen jälkeen on kalenteriin kirjattu ylös, montako häkkiä Leipiolta oli haettu heiniä, että latopuita on veistetty ja että ”Reino lähti reserviin”.

Idolini Esko Valtaoja muistuttaa ihmiskunnan positiivisesta kehityksestä. Olen Eskon kanssa samaa mieltä: Kaikki asiat eivät mene parempaan suuntaan, mutta useimmat menevät. Oma ja minusta seuraava sukupolvi on saanut elää hyviä rauhanaikoja ja saa toivottavasti elää vastakin.

Olemme mieheni kanssa karavaanailleet ja polkupyöräilleet ympäri Suomea ja hämmästelleet kesäisen Suomen kauneutta. Esimerkiksi Järvi-Suomi, Ahvenanmaan saaristo, Pohjanmaan lakeudet ja kesäkaupungit kannattaa kokea. Auringon laskua Perämereen ihastellessa nukkumaan meno unohtuu. 

Talvinen Suomi on yhtä kaunis. Matala marraskuinen aurinko kimalluttaa huurteiset oksat ja hanget timanteiksi. Lumiset puut luovat satumaiseman. Kevättalven aurinkoinen Perämeri on sanoinkuvaamaton, puhumattakaan tunturimaisemista. Syksyllä ruska ällistyttää väreillään.

Myönnetään, että on vähemmänkin kauniita päiviä, mutta sitä paremmin kauniit päivät korostuvat.

Satavuotias Suomi herkistää. Olen onnellinen, että olen syntynyt ja asun juuri tässä maassa. Toivon maan päättäjille viisautta ja kaukonäköisyyttä säilyttää Suomi hyvänä maana asua myös seuraaville sukupolville. Mieleeni tulee lapsena kirkossa kuulemani esirukous, jossa pappi rukoili mm. esivallan puolesta. En ihan ymmärtänyt, mitä sana tarkoitti, mutta päättelin sen tarkoittavan järjestysmiehiä, jossa toimessa isänikin silloin tällöin oli Palohovin humppatansseissa. Olin tyytyväinen rukoukseen.

Onnittelut meille suomalaisille, olemme saaneet ja luoneet hyvän maan, sellaisena sen pitäkäämme – me ja tulevat sukupolvet.

Hyvää itsenäisyypäivää!