Ooppelille

Meillä ei ole enää THE Ooppelia. Luulin, että luopuisimme siitä viemällä sen romuttamoon ja että kirjoittaisin nyt muistokirjoitusta, mutta ei. Sehän meni kaupaksi ihmiselle! Joka vieläpä suunnittelee kunnostavansa sen liikennekäyttöön!

Joku saattaa ihmetellä, miten ylipäätään raskimme myydä Ooppelin, mutta kyllä se näköjään on niin, että kun tarpeeksi lyödään rahaa tiskiin, lähes kaikki on kaupan. Meidän tiskiin lyötiin 30 euroa. Euro per vuosi. Toisaalta jäi vähän mietityttämään, että jos olisimme pitäneet Ooppelia vielä 10 vuotta, olisimme ehkä saaneet 40 euroa.

Ennen Ooppelista luopumista järjestimme sen kunniaksi Ooppeli 30v -gaalan (= Satama Opel). Kutsuvieraat olivat pukeutuneet asiaankuuluvasti 

ooppelinpunaseen ja pääsivät nostamaan tervetuliaismaljat Ooppelin sisään. Erinäisten juhlaohjelmanumerojen jälkeen mieheni kaasutteli kuuluvasti paukahdellen (Ooppeli paukahteli, ei mieheni) Ooppelin putkista talven karstat.

Ooppeli on siis nyt uuden omistajan huomassa. Ehkä tapaamme vielä joskus liikenteessä, vaikka emme ystävän muistutuksesta huolimatta muistaneet erikseen sopia tapaamisoikeudesta.

Ooppelista luopuminen pani miettimään myös jonossa seuraavan automme Micran kohtaloa. Jos sitä ei yllättäen kukaan micraisti lopuksi osta, se on niin pieni, että moukaroimalla kattoa vähän littuun sen voi sulloa Prisman metallinkeräysastiaan.

Niin joo, on meillä vielä se yksi Ooppelikin jäljellä. Sport. Pientä laittoa vaatii, mutta ehkä sekin liikkuu vielä.