Micra puolestaan on selvästi alkanut pyrkiä persoonallisuudessa Ooppelin rinnalle kehittämällä itselleen uusia piirteitä. Tuorein ominaisuus on yllättävä paukahteleminen. Vähän niin kuin Onslowin auto. Viimeksi se paukahti tasavauhtisessa tasamaan ajossa Simon ja Kemin välillä. Paukahduksen jälkeinen huomattava tärinä sai suorastaan säikähtämään, että menikö nyt joku akseli tai jarrut tai pakoputki tai jotain muuta olennaista poikki. Onneksi liikenne oli hiljainen ja piennar leveä, joten pysäytin vauhdin pikku hiljaa ja ohjasin Micran tien sivuun. Ja onneksi Micra on niin pieni, että se mahtuu kapeammallekin pientareelle.
Tuijottelin tomerasti auton alle, mutten nähnyt mitään uuttaa roikkuvaa tai poikkinaista. Ihmiset ovat muuttuneet tylymmiksi, kukaan outo autoilija ei pysähtynyt tarjoamaan apua, vaikka kuinka konttailin auton ympärillä. Kolmekymmentä vuotta sitten vastaavissa tilanteissa avun tarjoajia kyllä riitti. Nyt painoivat vaan kaasua kohdalla.
Pari ystävää sentään pysähtyi tuijottelemaan pohjaa kanssani. Tuijottelimme myös konepellin alle. Hyvältä sielläkin näytti. Toinen ystävistäni kertoi autonasentajamiehensä neuvovan vastaavissa epäilyttävien äänien tapauksissa koventamaan musiikin volyymia. Tätä keinoa en voi käyttää, sillä Micran radio ei toimi. Tai se toimii niin, että kun radion avaa, ei kuulu mitään. Tällöin väännän volyymin täysille, mutta edelleenkään ei yleensä kuulu mitään. Kunnes esimerkiksi kymmenen minuutin ajon jälkeen radio rämähtää päälle. Volyymit täysillä. Tätä säikähtää vähintään yhtä paljon, kuin noita pohjasta kuuluvia pamahduksia. Silmät rävähtävät tennispallon kokoisiksi ja pumppu ensin pysähtyy ja sitten lyö noin kaksisataa kertaa minuutissa.
Tiukat tuijottelut kuitenkin auttoivat Micraa – sai ilmeisesti tarvitsemansa huomion - ja pääsin ajelemaan hissukseen kotiin asti ilman äänitehosteita.
Olin maininnut aiemmasta pienemmästä paukahduksesta moottoriajoneuvojemme kunnosta vastaavalle perheenjäsenelle. Epäilin tuolloin asiantuntemustaan, sillä hän esitti tarkentavina kysymyksinä vain, että millä kadulla paukahdus tapahtui. Enhän minä juuri mitään autoista ymmärrä ja automme ovat toki melkoisia älylaitteita, mutta silti en jaksa uskoa, että kadun nimi olisi syy paukahduksiin. Tai että kadun nimestä voisi jotenkin edes päätellä paukkeen syyn.
Kuvassa Micran alla näkyy jalas, jonka avulla Micra kapeana autona pysyy paremmin pystyssä, mikäli sitä ei saa pysäköityä seinää vasten nojalleen.
Olen nyt sitten Micran korjaantumista odotellessa ajellut enempi Ooppelilla. Se on kyllä lämmin auto. Se puhaltelee sisälle pelkästään kuumaa ilmaa. Aina. Kylmän puhallusilman saamiseksi emme ole vielä keksineet niksiä. Esimerkiksi sukkahousuista ja jääpaloista voisi jotain kehitellä. Keksinnön muhiessa ajelen ikkuna auki ja odottelen pakkasia.
Penkinlämmitin ei sentään pakotu päälle – jos jotain positiivista hakee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti