Täsmämarkkinointia

Nettimainonta on nykyään niin henkilökohtaistettua, että melkein pelottaa. Useimmiten mainonta on kuitenkin myöhässä: liesimainokset virtaavat ruutuun sen jälkeen, kun vääränkorkuinen liesi on jo tilattu ja asennettu. Ennakoiva mainonta olisi ostopäätöksen kannalta tehokkaampaa ja kiinnostavampaa. Vaikka mainostajien tietojen kerääminen ja digi-urkinta on jo aika pitkällä, sitä voisi vielä reippaasti kehittää. Puhe- ja tekstidatan keräämisen ja anlysoinnin lisäksi mainostajat voisivat kerätä kuluttajan ajatusdataa, terveysdataa, vaakalukemia jne.


Vai kerätäänkö niitä jo? Miksi näytöilleni lävähtelee laihdutustuotteiden mainoksia? Onko henkilövaakani yhteydessä nettiin? Paljastaako se painolukemani NSA:lle? Tai jollekin? Vaikka poistin siitä varmuuden vuoksi patterin ja piilotin koko laitteen? Käytän anoppivainaalta perittyä mekaanista vaakaa.


Jokin aika sitten panokset kovenivat ja facebookini mainostila täyttyi hautakivimainoksista. Luulin mainostajien päätelleen, että ei tajua ämmä laihduttaa, ei millään. Mittailin verenpainetta ja sykettä ja suunnittelin aloittavani terveen elämän heti ensi maanantaina. Pääsin luopumaan aikeistani, kun mieheni kertoi tilanneensa netistä hautakiveen lasin rikkoontuneen tilalle.


Toivottavasti sähköpostimarkkinoinnin täsmääjilläkään ei ole vielä ennakoivaa fakta-tietoa, vaan ne päättelevät lainahalukkuuteni työttömyyteni perusteella. Perustin toisen sähköpostitilin, sillä edellinen täyttyy toinen toistaan raflaavammista lainatarjouksista. Rahaa tulvisi ovista ja ikkunoista, jos vaan viitsisi ottaa vastaan. Ja jos kaikkea tulvivaa rahamäärää ei saisi tuhottua, tarjolla on myös sijoituskohteita - (laina)rahat voi kivasti sijoittaa vaikkapa uhkapeleihin.

Paperimainoksetkin voisi täsmälähettää. En tarvitse yli sadan kilometrin päässä sijaitsevan kaupan mainoksia. Niin hyvää tarjousta siellä ei ole, että lähtisin hakemaan. En, vaikka kaupan päälle saisi muoviämpärin! Tai sitten ehkä lähtisin.


Vai ollaanko paperista markkinointiakin jo täsmäämässä?


Löysin postilaatikostamme paksun mainoslehtinipun alta vielä yhden rynttääntyneen, märän ja kalanhajuisen mainoslehden. Ja sen alta kalanhajuisen muovipussin, jossa oli merisuolaa. Kalaneste oli nuhjaannuttanut muunkin postin.


Roska-astiaa ja postilaatikkoa ei kannattaisi sijoittaa lähekkäin. Muuten saattaa joku mies, joka on suolannut lohen muovipussissa ja käsitellyt sen sitten savustuskuntoon sanomalehden päällä, viedä pussin ja lehden vahingossa väärään paikkaan.


Seuraavana päivänä postilaatikossa oli jäteopas. En ole sitä vielä tarkkaan lukenut, mutta oletettavasti siinä neuvotaan ainakin, mitkä roskat kuuluvat sekajäteastiaan ja mitkä postilaatikkoon.