Äitienpäivä ja lapsettomien lauantai

Sunnuntaina on äitienpäivä. Tämä on taas vähän erilainen, mutta niinhän ne kaikki ovat. Tilanteet muuttuvat, elämä muuttuu. Tänä vuonna viemme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa kaikki äitienpäivätervehdyksemme haudoille.


Erilainen tämä on myös siksi, että näin kylmää ja lumista äitienpäivää en aivan helposti muista viettäneeni. Vaikka tänä vuonna äitienpäivää vietetään myöhäisimpänä mahdollisena ajankohtana. Ompahan muisteltavaa tässäkin. Hautakukiksi täytyy valita erityisen kylmänkestäviä lajikkeita, orvokkeja. Tosin orvokkeja veisin joka tapauksessa, sillä se on ollut minulle aina äitienpäiväkukka. Äitini toinen nimi oli Orvokki.


Omat lapset asuvat niin kaukana, että varsinaisen äitienpäivän kahvit juotaneen mieheni kanssa kahdestaan. Kakun ei siis tarvitse olla kovin iso.


Äitienpäivää edeltävänä päivänä vietetään lapsettomien lauantaita, mikä on hyvä muistutus meille ”lapsellisillekin”, että mikään asia elämässä ei ole itsestään selvää. Lapsia ei tehdä, ne saadaan. Jos saadaan.


Kylmyydestä huolimatta juhlia vietetään ja kesäkin lähestyy, joten oikein miellyttävää viikonloppua kaikille - lapsellisille, lapsettomille ja lapsille!