Sunnuntaina on äitienpäivä. Tämä on taas vähän erilainen,
mutta niinhän ne kaikki ovat. Tilanteet muuttuvat, elämä muuttuu.
Tänä vuonna viemme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa kaikki
äitienpäivätervehdyksemme haudoille.
Erilainen tämä on myös siksi, että näin kylmää ja lumista
äitienpäivää en aivan helposti muista viettäneeni. Vaikka tänä
vuonna äitienpäivää vietetään myöhäisimpänä mahdollisena
ajankohtana. Ompahan muisteltavaa tässäkin. Hautakukiksi täytyy
valita erityisen kylmänkestäviä lajikkeita, orvokkeja. Tosin
orvokkeja veisin joka tapauksessa, sillä se on ollut minulle aina
äitienpäiväkukka. Äitini toinen nimi oli Orvokki.
Omat lapset asuvat niin kaukana, että varsinaisen äitienpäivän kahvit
juotaneen mieheni kanssa kahdestaan. Kakun ei siis tarvitse olla
kovin iso.
Äitienpäivää edeltävänä päivänä vietetään lapsettomien
lauantaita, mikä on hyvä muistutus meille ”lapsellisillekin”,
että mikään asia elämässä ei ole itsestään selvää. Lapsia
ei tehdä, ne saadaan. Jos saadaan.
Kylmyydestä huolimatta juhlia vietetään ja kesäkin lähestyy,
joten oikein miellyttävää viikonloppua kaikille - lapsellisille,
lapsettomille ja lapsille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti