perjantai 19. toukokuuta 2017

On siis kevät

...kuljen Hakaniemen rantaan, tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa. Tavaramarkkinat oli osittain oikeassa. Tämä Kevät-biisi on lähipiirin karaoke-bravuuri, siksi lähti teksti tulemaan näin, kun kirjoitin otsikon.

Keväällä on hirveästi puuhaa, kun pitää saada talo ja piha kesäkuntoon. Itsestä puhumattakaan.


Omasta kesäkunnosta tuli mieleen kevät 2015, jolloin Perämeren rannikoilla oli todelliset hylkeiden kokoontumisajot. Ikinä aiemmin en ollut hylkeitä luonnossa nähnyt, vaikka tiedän toki niiden täälläkin majailevan. Piti oikein pyöräillä Maksniemeen hylkeitä ihailemaan ja laskemaan. Aika kaukana ne olivat, mutta kiikarin avulla sain laskettua, että niitä makoili tuolloin jäällä kolmisensataa. Hylje on hyvin samanmallinen eläin kuin sokeritoukka. Jos sokeritoukalla olisi oikein suotuisat elinolosuhteet, kasvaisiko siitä hylje? Kannattaa puhdistaa lattiakaivot hyvin, ettei joku yö, kun hiippailee vessaan ja napsauttaa valot päälle, lattiakaivoon yritä vilistää hyljelauma.

Kuva: ©Katja Koivumäki

Keväisiin pihapuuhiin kuuluu haravoinnin lisäksi lumien levittely ja purojen kaivuu. Lumien levittelyssä tulee déjà-vu: samaa hommaa tein talvella, kuskauksen suunta vaan oli päinvastainen. Ei ihan viisaalta tunnu, mutta on se niin mukavaa katsoa, kun levitelty lumi sulaa silmissä - toisin kuin läjissä oleva.

Purojen kaivuun järkevyyttä ei varmasti kukaan kyseenalaista. Kyllä sulavesi pitää ohjata oikeille uomille, jotta se osaa liplattaa paraatipaikoilta pois. Ei se muuten ymmärrä. Jää lätäköiksi mihin sattuu.

Ainoa ”kukka”penkkini eli vuorenkilpikasa pitää keväisin siivota kuihtuneista osistaan. Eräänä keväänä kun ryskäsin lehdistössä, sieltä tuijotti minua hämmentyneenä iso sammakko. En osaa sanoa, kumpi säikähti enemmän. En myöskään suudellut sitä (harkitsin kyllä hetken), sillä oma prinssini - aiemmin Syväkankaan Shemeikkanakin tunnettu - keikkui maalaustellingeillä näköetäisyydellä.


Muutkin eläimet tunkevat keväisin pihapiiriin. Lemmikkimme Välipolun Väiski koikkelehtii esittelemässä uutta väriään. Siilit vönkivät risukasoistaan ja järjestävät toisinaan tuhisevia triangelidraamoja. Lokit pesivät naapurin piharakennuksen piipun päälle ja hyökkäilevät metelöiden kimppuumme, kun poikaset kuoriutuvat. Kesäiseen pihavarustukseen on tuolloin liitettävä kypärä ja pesäpallomaila, mahdollisesti myös kuulosuojaimet.

Eräänä keväänä mieheni havaitsi, että pihallamme käyskentelee samaani. Tarkemmin lintukirjoja tutkittuamme se osoittautui kuitenkin fasaaniksi. Harvinainen sekin näillä leveysasteilla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti