Lumet eivät ole kyllä vielä sulaneet, mutta katsoin kalenterista, että aina ennenkin on tähän aikaan jo haravoitu. Sieltä täältä löytyy sentään sulia ja jopa kuivia paikkoja. Kinosten välissä haravoinnissa on vähän samaa fiilistä kuin matonväliluutuuksessa: Työstettävä alue on selkeästi rajattu ja siksi työtä on paljon vähemmän ja silti tuntuu, että on tehnyt vähintäänkin tarpeeksi. Erona matonvälisiivoukseen on, että kinoksen reunaa on hankalampi nostaa, jos sinne haluaisi kuihtuneet ainekset piilottaa.
Asumme noin sata metriä pitkän pistotien päässä ja haravoin yleensä koko tien varren. Kun sen haravoi tähän aikaan, kun kinokset ovat vielä rajaamassa, työ on kohtuullinen. Muuten rysyän haravan kanssa pitkin ojanpohjia ja tienvarsipusikkoja, kunnes olen jonkun pihalla. Siinä rysyämisessä on hankala vetää rajaa sille, onko kyseessä vielä haravointi vai puhutaanko jo metsänraivauksesta.
Usein haravointi jää vähän päälle. Katselen moottoritienvarsia sillä silmällä. Että tuonne kun pääsisi heilumaan. Onneksi minulla ei ole tietyöturvallisuuskorttia ja olen niin lainkuuliainen ihminen, että ilman sitä en uskalla sinne yrittää.
No jos rehellisiä ollaan, niin ei se itse puuha nyt niin mukavaa ole. Ulkona oleminen on mukavaa. Ja se, kun näkee tekemisensä jäljen. Kun saan tien varren haravoitua, käyn sitä aina välillä katsomassa ihaillen.
Jaha, jospa lähtisi taas. On ehkä tunti kulunut, lunta on taas sulanut ja haravoitavaa paljastunut. Vielä kun saisi nuo kottikärryt kaivettua jäisestä hangesta.
Meillä tilataan juuri meidän taloyhtiössä vaihtolavat, että voi ruveta heittelemään haravoituja lehtiä vihdoin sinne. Oletpas sä innokas haravoimaan, kun jos ei meinaa malttaa lopettaa. Mulla on kyllä ihan täysin vastakkainen ote koko hommaan, että mahdollisimman nopeasti pois alta.
VastaaPoista