Olen silti erittäin tyytyväinen elämääni. Aikaa jää mm. kirjoittamiselle, uusi kirja on muhimassa. Tulotkin riittävät hyvin, kun menot ovat pienet. En ole joutunut vielä edes varatankille, vaan kaikki hankkimani vararavinto on onneksi edelleen säilöttynä keskivartalooni. Lisäksi olen vuosien varrella säilönyt syömätöntäkin ravintoa. Pakasteet ovat pullollaan. Vuoden 1984 uskomatonta puolukkasatoa on vielä vähän jäljellä, joten tänäkään vuonna en saanut mennä puolukkametsään.
Eikä siinä vielä kaikki. Olen perijätär. Perin äitini pakastearkun sisällön. Ja kuivamuonakaappien. Sain siis mm. Amerikan apuna 40-luvulla tulleet kanelitangot ja 60-luvulla Aarnen ja Editan kyläkaupasta ostetun Atamon-säilöntäaineen. Kyllä näillä varastoilla ihminen jos toinenkin pärjää.
Lisäksi olen säästäväinen ihminen. Säästän kaiken. Vaikken tiedä, mikä joku esine on, säästän sen, koskapa sitä saattaa joskus tarvita. Ostan kuitenkin vain välttämätöntä. No, joskus haksahdan kirjoihin, levyihin, lankoihin ja palapeleihin, vaikka kaikkia niitäkin on vähintään riittävästi.
Kun sitten jotain ostan, pyrin saamaan vastinetta koko rahalle. Kun käyn passikuvassa, täytän koko kuvan naamallani, en halua maksaa tyhjän taustan kuvaamisesta. Eri asia voisi olla, jos taustalla siintäisi komea maisema tai mies. Silmälasien ostossa kokorahallaperiaate ei kuitenkaan onnistunut. Yllytin miestäni ostamaan työnantajansa maksamat lasit niin isoilla vahvuuksilla kuin ne voi tehdä, mutta eivät suostuneet myymään. Piti siis tyytyä silmälääkärin toteamiin vahvuuksiin.
Olen aiemminkin mietiskellyt, mitä töitä voisin hakea. Kaivoksella oli jokin aika sitten avoimena peräpään tukkijan paikka. En tiedä, mitä kyseinen työhenkilö tekee, mutta koska olen hyvä tukkimaan kaikki paikat täyteen tavaraa, arvelin olevani sopiva ja harkitsin paikan hakemista. Myös mallin töitä olen kaavaillut, sillä optikkoni kehui minun olevan hyvä kuvaussessiossa. Tarvitaanko jossain siis hyvää silmänpohjamallia? Tai jalkapohjamallia? Jalkahoitaja nimittäin kehui jalkapohjiani hyvännäköisiksi. En ole mol.fi:sta kyseisiä työpaikkoja vielä avoinna bongannut.
Mietin työllistymistä taas myös sitä kautta, että mitä oikein mielellään, suorastaan intohimoisesti tekisin. Palapelejä tuskin kukaan palkallisesti rakentaa, mutta olen kuullut sudokuja täytettävän työaikana. Voisin siis pestautua firmaan sudokujen täyttäjäksi. Täyttäisin kaikki sudokut, jolloin muut työntekijät voisivat keskittyä kokonaan omaan työhönsä. Jos sudoku-osaamista ei haluta keskittää riskialttiisti vain yhdelle ihmiselle – mitäpä tapahtuisi, kun jäisin lomalle tai vaikka sairastuisin eikä kukaan firmassa enää osaisi täyttää sudokuja!? – voisin pestautua sudoku-konsultiksi. Opettaisin nopeat täyttötekniikat, jolloin sudokuihin ei kuluisi niin paljoa aikaa ja työntekijät voisivat mahdollisesti siirtyä vaativampiin sudokuihin, jolloin firman painoarvo nousisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti