Joulu tulee

Olen jouluihminen. Lokakuussa istun käsieni päällä, jotten alkaisi ripotella tonttuja seinille. Valoja toki voi ripustella jo syyskuussa, nehän ovat talvivaloja. Yksi toistuvista painajaisistani (sen lisäksi, että kohtaan karhun tai näen lentokoneen putoavan) on, että on jo jouluaatto ja huomaan, että meillä ei ole ollut joulukynttelikköjä ikkunoilla!


Kaupat ovat kanssani aikalailla samassa aikataulussa, joten joulusuklaata on voinut syödä jo kauan. Ja torttutaikinahan on ympärivuotisesti myynnissä. Lokakuun torttujen täyte voi olla joku syksyinen, vaikkapa kaneliomena- tai vadelmamarmeladi.

Jouluverhojakin voi ripustella jo lokakuussa varsinkin, jos on sattunut inspiroitumaan pesemään ikkunat eivätkä verhot ole kovin tonttuiset. Tai no, tonttuisetkin verhot voi ripustaa yläkertaan, koska siellä vähemmän oleskellaan.


Ja koska yläkerrassa oleskellaan vähemmän, voin hakea sinne joulukoristelaatikot hyvissä ajoin esille ja poimia sieltä koristeen kerrallaan sijoitettavaksi johonkin sopivaan paikkaan. Tai johonkin paikkaan. Joulukoristeita on luonnollisesti kertynyt useita laatikollisia, vaikken mitään ostakaan. Ne ehkä lisääntyvät vuoden aikana tiiviissä asumuksissaan? Mitään en luonnollisesti raski hävittää. Nyt olen lisäksi perinyt lapsuudenkotini joulukoristeet – ne ne vasta nostalgisia ovatkin!



Koska jouluni on nimenomaan nostalginen, en ostele uusia koristeita. Vanhat koristeet tuovat mieleen muistoja. Tosin muisti voi myös pettää. Alla olevan hellyttävän joulupukin (?) olen säilyttänyt ja luulin vuosikausia, että se oli jonkun lapseni ensimmäisinä kouluvuosinaan suloisesti nikkaroima.

Muutama vuosi sitten kuitenkin paljastui, että esikoiseni oli rajuimpina ja mustimpina örinähevikalkarosvuosinaan vuollut sen yläasteella kapinahengessä. Kavereilla oli kuulemma samanlaisia, mutta heidän äitinsä eivät niitä ehkä ole säilyttäneet? Nyt kun sen tiedän, niin saattaa tuo esittää (sentään joulun väreillä) maalattua partaista pääkalloakin? Ensijärkytyksen jälkeen se on minusta kuitenkin edelleen hellyttävä, majailee joulukoristeiden joukossa ja on esillä joka joulu. Hyvän mielen tuojana.


Ooppeli on jo omin päin alkanut koristautua jouluun. Pitääpä siis itsekin tästä lähteä kaivamaan joulukoristelaatikot esiin.

Vielä ajankohtaisempaa:
Hyvää Pyhäinpäivää! Sytytetään kynttilät poisnukkuneille läheisillemme.