lauantai 6. elokuuta 2016

Pyöräreissu 2016, 6/6

Tiistai 12.7.2016


Heräsin Ollinmäen viinitilan majoitusaitassa kuuden maissa ukkoseen. Koska uni ei enää tullut, tutkiskelin eri sääennusteista, että miten se tuo ukkonen etenee ja jatkuu. Näytti lohdullisesti siltä, että viimeistään kymmenen maissa se menisi kokonaan ohi ja iltapäivällä sateetkin hellittäisivät. Miehenikin heräili, joten keittelin kahvit ja puurot ja nautimme muutenkin runsaan aamiaisen illalla saamastamme korista. Siinä oli kaikkea, mitä ihminen ja pyöräilijä aamulla tarvitsee.


Sade jatkui tihkuisena, mutta koska ukkonen oli tiessään, pakkasimme kamat kasaan ja lähdimme polkemaan kohti Mikkeliä. Parikymmentä kilometriä tuntui etukäteen lähes lapsellisen lyhyeltä matkalta, mutta ylämäet lisäsivät haastetta aivan tarpeeksi. Pientareettomalla tiellä vesisateella ajaminen ei ole erityisen nautinnollista. Heijastinliivit pyörälaukkujen päällä paransivat varmasti turvallisuuttamme, kaikki pyöräilyvarusteet saisivat olla huomiovärisiä.


Mieheni ehdotti sivutiekoukkausta, mutta märkä hiekkatie ei houkuttanut enää yhtään, joten jatkoimme autojen seassa punnertamista. Parikymmentä kilometriä ei tuntunut ollenkaan lyhyeltä matkalta. Kun Kirkonvarkauden levähdyspaikka kahviloineen tupsahti kohdalle, emme epäröineet hetkeäkään: pullakahvien aika ilman muuta! Komea siltamaisema oli Kirkonvarkaudessa.



Vettä tippuvina ja naamat ravassa keräsimme jotensakin säälinsekaisia katseita muilta asiakkailta, mutta olotila ei ollut ollenkaan niin paha kuin ulkonäkö. Sitä paitsi sade alkoi hellittää ja ilma oli kuitenkin lämmin. Mikkeliin oli enää joitakin kilometrejä, joten pyörätietkin alkoivat heti Kirkonvarkauden jälkeen. Garmin-navigaattorimme huvitteli taas ja kierrätti meitä yhden ylimääräisen kierroksen, mutta onnekseen (säästyi järveen lentämiseltä) ei kovin pitkää lenkkiä.


Siellähän se Ooppeli meitä odotteli hotelli Uusikuun parkkipaikalla turvallisesti valvontakameroiden alla - mikä iloinen jälleennäkeminen. Pari tuntia saimme tuhrattua pariinkymmeneen kilometriin, mutta eihän meillä ollut mihinkään kiire. Vaihdoin parkkipaikalla kuivat vaatteet päälle ja olo koheni hetkessä. Tuhersimme taas pyöriä uuteen hienoon telineeseemme. Että voi olla vaikeaa, aivot ja melkein pyörätkin olivat aivan solmussa. Lopulta saimme pyörät jotenkin kiinni, tosin yksi rengas jäi epäilyttävän alas. Luultavasti se lasahtelee töyssyissä tiehen.


Hotellin respan ystävällinen mies kävi kyselemässä reissumme sujumisesta. Meillähän (=miehelläni) unohtui yksi olut hotellihuoneen jääkaappiin aloittaessamme reissun, mutta emme sentään pyytäneet sitä takaisin, vaikka se kovasti olisi palautusjuomana maistunutkin.


Ooppeli pärähti kerralla käyntiin ja aivan avaimella! Siispä paukkasimme navigaattorin avulla taas volttilähdöllä kohti Pieksämäkeä. Ooppeliin ilmaantui uusi räpättävä ääni. Mieheni katseli ensin minua syyttävästi, mutta ääni tuntui kuuluvan käsijarrusta. Ääni lakkasi kuulumasta, kun käsijarrupaakan alle asetteli sopivasti lukkosulapullon.


Pieksämäen läpi ajaessamme bongasimme urheiluliikkeen, jossa näytti olevan alennuksessa sadeviittoja. Parkkeerasimme Ooppelin torin reunaan marketin pihalle ja kävelimme ostamaan huomiota herättävän keltaiset sadeviitat. Otin miehestäni kuvan Pieksämäen torilla, mutta hän ehti livahtaa lipputangon taakse eikä kuvassa näy kuin ostoskassi. Noin laihaksi eräät muuttuvat pyöräreissuilla. Eräät eivät muutu laihoiksi. Eräät lihovat.



Ooppelin uusi piirre ei ollutkaan pelkästään foneettinen, vaan se ilmeni myös siten, että pakki ei mennyt päälle. Keulan edessä oli toistakymmenen sentin jalkakäytävän reuna, joten jalkakäytävän kauttakaan emme päässeet pakenemaan paikalta. Siinäpä sitä luovuutta taas tarvittiin, että mitempä päästään Pieksämäeltä pois. Jotenkin nytkyttämällä Ooppeli suostui vähän kerrallaan liikkumaan taaksepäin ja pääsimme jatkamaan matkaa huoltoasemalle ja edelleen kohti Kuopiota.


Matka sujui hyvin ja lukkosulapullo käsijarrunpaakan alla piti ylimääräiset saundit loitolla. Lapinlahden ja Iisalmen välillä pysähdyimme helteiselle tienvarsikioskille nauttimaan lättykahvit. Kun yritimme jatkaa matkaa, Ooppeli ei inahtanutkaan. Olimme unohtaneet, että Ooppeli ei käynnisty pitkän ajon jälkeen. Edes varakäynnistysnappula ei auttanut. Työkalut olivat takakontissa, jota ei saanut auki poistamatta pyöriä telineestä. Siispä purkuhommiin. Kuumakin oli, hiki valui.


Lopulta Ooppeli hörähti käyntiin kahden ihmisen ja yhden meisselin avulla. Sitten taas askartelemaan pyöriä telineeseen. Tällä kertaa saimme ne lopulta asettumaan paremmin ja korkeammalle. Otin asetelmasta monta valokuvaa, joiden avulla osaisimme ehkä toistaa asennuksen.



Emme ajatelleet pysähtyä enää ennen kotia, jotta säästyisimme uusilta hokkupokkustempuilta. Iin hitaat tietyöjonot kuitenkin pakottivat mieheni ajamaan sivutielle luontokutsuuhommiin. Muistimme olla sammuttamatta Ooppelia, mutta helteen pehmentämin aivoin emme tietenkään muistaneet, että pakki ei mene päälle. Ooppelille pitäisi laatia käyttöopas ja check-lista, jonka voisimme käydä aina yhdessä läpi, kun Ooppeli käynnistetään ja sammutetaan.


Sivutie johti talon pihalle, jossa näytti olevan ihmisiä nauttimassa kauniista kesäillasta. Tuntui jotensakin nololta vaihtoehdolta ajaa pihalle grillaajien sekaan ja kääntyä siellä kaartamalla, koska pakittaa ei voinut. Siispä mieheni kikkaili aikansa ja sai kuin saikin pakin taas toimimaan sen verran, että saimme Ooppelin palaamaan päätielle.


Kahdeksan maissa pääsimme yllättäen kotiin, jossa odotti tyhjä jääkaappi. Koska emme olleet uskaltaneet matkalla pysähtyä syömään tai ostamaan ruokaa, hyppäsimme pyörien selkään ja sotkimme täyttä vauhtia sisäsatamaan. Pyörät onneksi toimivat, joten ilmeisesti ne eivät ainakaan kovin voimallisesti ottaneet hittiä tiestä telineessä ollessaan. Ehdimme Sataman Tähteen juuri ennen kuin keittiö meni kiinni. Peesaus jäi päälle kävellessäkin. Seurasin mieheni askelia tiiviisti ravintolaan mennessämme. Onneksi huomasin lopettaa peesauksen ennen vessaan menemistään.


Vähän liian isojen – pakko kuitenkin syödä kaikki - mutta hyvien kanakorien jälkeen polkaisimme kotiin. Saunan jälkeen uni maistui. Toivottavasti ensi kesänäkin pyöräreissu onnistuu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti