Sodan köyhdyttämille suomalaisille lähetettiin 1940-luvulla
Amerikasta apupaketteja, vaikka virallista Marshall-apua ei
vastaanotettukaan. Vaikka olen syntynyt parikymmenntä vuotta sodan
päättymisen jälkeen, olen päässyt nauttimaan Amerikan pakettien
antimista.
1970-luvulla löysin vinttimme kätköistä Amerikan aarteen:
liituraitaisen naisten jakun, ihania mekkoja ja korkokengät. Lapsena
niillä leikittiin pukuleikkejä, myöhemmin käytin niitä lukion
vanhojen päivänä ja jakkua vuosikausia myös muuten. Enää en
pidä, vaikka jakku on edelleen hieno. Se on noin kokoa XXS.
Siivoillessani joitakin viikkoja sitten äitini kampauspöydän
kaappeja löysin 1940-luvun Amerikan paketissa tulleen puuterirasian,
jossa oli vielä puuteria jäljellä. Itseltäni löytyy saman
aikakauden rasia, äidiltä aikoinaan ennakkoperintönä saatu.
Pohdimme äitini kanssa, olisiko meidän aika uusia
meikkivarastojamme. Kulutus tuntuu olevan aika pientä tai aine kovin
riittoisaa, puuteriakin on riittänyt jo reilulle 70 vuodelle. Apple Blossomin 70-luvun hajuvesi on nuorekas tuulahdus puuteriin verrattuna.
Saattaa olla, että puuterin lyijypitoisuus ei läpäise
nykystandardeja. Ainesosat ovat ehkä hieman erit kuin nykyään.
Kaikki omankaan meikkikaappini tuotteet eivät ole aivan
tuoreita. Sieltä löytyy mm. Max Factorin ihana mintunmakuinen huulikiilto ja Outdoor Girl luomiväripaletti 70-luvulta. Läjän Ricilsin kakkumascaroiden
täyttöpakkauksia resepteineen sain 40-vuotislahjaksi tohtorilta
(joka sittemmin perusti Matin Laatuauto Oy:n) ja rouvaltaan, kun olin
järkytyksestä itkeskellen kertonut kuulleeni, että kakkumascaroita
ei enää valmisteta! Sukulaistätinsä kemikalioliikkeen kätköistä
oli onneksi löytynyt minulle päätynyt kakkumascaraläjä. En ole
raskinut vielä käyttää kaikkia. Ehkä annan osan tyttärelleni
ennakkoperintönä.
Noiden meikkilöytöjen parasta ennen päiväykset on toki
ohitettu joku tovi sitten. Mutta niin on käynyt meille
käyttäjillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti