perjantai 21. lokakuuta 2016

Epävirallinen Marshall-apu

Sodan köyhdyttämille suomalaisille lähetettiin 1940-luvulla Amerikasta apupaketteja, vaikka virallista Marshall-apua ei vastaanotettukaan. Vaikka olen syntynyt parikymmenntä vuotta sodan päättymisen jälkeen, olen päässyt nauttimaan Amerikan pakettien antimista.


1970-luvulla löysin vinttimme kätköistä Amerikan aarteen: liituraitaisen naisten jakun, ihania mekkoja ja korkokengät. Lapsena niillä leikittiin pukuleikkejä, myöhemmin käytin niitä lukion vanhojen päivänä ja jakkua vuosikausia myös muuten. Enää en pidä, vaikka jakku on edelleen hieno. Se on noin kokoa XXS.



Siivoillessani joitakin viikkoja sitten äitini kampauspöydän kaappeja löysin 1940-luvun Amerikan paketissa tulleen puuterirasian, jossa oli vielä puuteria jäljellä. Itseltäni löytyy saman aikakauden rasia, äidiltä aikoinaan ennakkoperintönä saatu. Pohdimme äitini kanssa, olisiko meidän aika uusia meikkivarastojamme. Kulutus tuntuu olevan aika pientä tai aine kovin riittoisaa, puuteriakin on riittänyt jo reilulle 70 vuodelle. Apple Blossomin 70-luvun hajuvesi on nuorekas tuulahdus puuteriin verrattuna.



Saattaa olla, että puuterin lyijypitoisuus ei läpäise nykystandardeja. Ainesosat ovat ehkä hieman erit kuin nykyään.


Kaikki omankaan meikkikaappini tuotteet eivät ole aivan tuoreita. Sieltä löytyy mm. Max Factorin ihana mintunmakuinen huulikiilto ja Outdoor Girl luomiväripaletti 70-luvulta. Läjän Ricilsin kakkumascaroiden täyttöpakkauksia resepteineen sain 40-vuotislahjaksi tohtorilta (joka sittemmin perusti Matin Laatuauto Oy:n) ja rouvaltaan, kun olin järkytyksestä itkeskellen kertonut kuulleeni, että kakkumascaroita ei enää valmisteta! Sukulaistätinsä kemikalioliikkeen kätköistä oli onneksi löytynyt minulle päätynyt kakkumascaraläjä. En ole raskinut vielä käyttää kaikkia. Ehkä annan osan tyttärelleni ennakkoperintönä.





Noiden meikkilöytöjen parasta ennen päiväykset on toki ohitettu joku tovi sitten. Mutta niin on käynyt meille käyttäjillekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti