perjantai 14. lokakuuta 2016

Ford Escort Sport

Veljeni osti kirkkaankeltaisen vuoden 1972 Ford Escort Sportin 1980-luvun taitteessa. Minäkin ajelin sillä joskus. Sillä oli ikävä ominaisuus tyytätä, kun vilkun käänsi oikealle. Ehdotin veljelleni vian korjauttamista, sillä tyyttäämisellä saa vihaisia katseita ja kommentteja. Veljeni neuvoi vilkuttamaan iloisesti kättä, jos joku kääntyy katsomaan. Jääpä sitten katsoja mietiskelemään, että kukahan tuttu se mahtoikaan olla.


Veljeni Escort oli kotipihallamme, kun silloinen poikaystäväni ja nykyinen mieheni tuli meille ensi vierailulle. Joimme keittiön ikkunan ääressä koko perheen voimalla jäykähkösti kahvia vävyehdokasta tuijotellen, kun vävyehdokkaan Volvo Amazon lähti yhtäkkiä itsekseen hiljalleen valumaan pihan loivassa alamäessä kohti Escortia. Katselimme tapahtumaa hiljaisuuden vallitessa. Raskas Amazon tömähti siron Escortin etuoveen. Vävyehdokas rykäisi hieman vaivaantuneesti, katsahti rannekelloaan ja totesi, että lienee aika lähteä kotiin. Tarkastimme sentään vahingot ensin. Escortin oveen tuli selvä lommo ja lukko reistaili ajoittain. Volvoon ei tietenkään tullut mitään. Korvauksistakin mutistiin, mutta veljeni totesi, että ei haittaa käyttöä, antaa olla.


Yllättäen seurustelumme jatkui ja ostimme Escortin vuosien päästä veljeltäni. Mieheni tinkasi luonnollisesti alennusta oven lommosta ja epäluotettavasti toimivasta lukosta.


Ensimmäisellä ajomatkallamme omistajina Escort pelotteli meitä rankasti. Ostaessamme kaivoimme auton hangesta ja ajoimme sen Längelmäeltä Vaasaan. Lauhassa kevättalven säässä ja hangesta kosteutta saaneena kaasutin jäätyi. Aluksi vauhti aina välillä hiipui todella hitaaksi. Perässämme ajoi pakettiauto, joka yritti vauhtimme hiipuessa ohittaa meitä muutaman kerran. Aina kun se pääsi rinnalle, Escort ampaisi hallitsemattomaan vauhtiin eikä paku päässyt ohi. Pakettiautoihmisten ilmeet olivat kohtuullisen hämmentyneitä. Kolmannella ohitusyrityksellä pakulaiset näkivät jo meidänkin ilmeistämme, että jotain on vialla jossain muualla kuin Escort-kuskin päässä. Escortin vauhti vain kiihtyi, keli oli todella liukas ja ajoimme loivaa alamäkeä. Automme alkoi heittelehtiä tien laidasta laitaan ja vastaan tuli rekka tyyttiä huudattaen. Näin jo otsikot onnettomuudestamme. Mieheni sai viime hetkellä ohjattua auton tien oikeaan reunaan ja pysäytettyä.


Istuimme kauan aikaa hiljaa kropat sisuskaluineen horkassa. Pikku hiljaa mieheni aivojen autotekniikkaosio alkoi raksuttaa ja hän keksi syyn Escortin käyttäytymiselle. Ajelimme loppumatkan pysähdellen säännöllisesti, jolloin kaasutin pysyi sulana ja vauhti hallittuna.


Kyseinen vika ilmeni vielä joskus, mutta kun sen tiesi, sen pystyi ennakoimaan ja Escortista tuli oikein mieluinen ja hyvä käyttöauto. Virtaviivainen se oli ja upean värinen. Siihen lisättiin jossain vaiheessa vielä ralliraidat ja komeat vanteet. Tyytti ja vilkkukin saatiin toimimaan toisistaan riippumatta.


Lommoutunut lukko aiheutti joskus vaivaa paitsi meille itsellemme myös tiirikoijille. Mieheni kavereineen osallistui Tampereella ympäri vuorokauden kestävään kaukalopalloturnaukseen, jonka pelit pelattiin Hervannan jäähallissa – muutaman kilometrin päässä keskustasta siis. Majoituimme keskustaan. Ensimmäiseen peliin osa pelaajista oli lähdössä Escortillamme. Kaikki pelivarusteet survottiin takakonttiin yhdessä auton avaimien kanssa ja peräkontti kiinni. Se meni samalla lukkoon. Myöskin ovet olivat lukossa. Vara-avaimia ei tietenkään ollut.


Lukkoseppäpäivystystä ei löytynyt sunnuntaina, joten soitimme virkavallan paikalle. Poliisin tiirikkamies yritti avata ovea, muttei onnistunut – syyksi epäili ovessa olevaa lommoa, joka oli tärvellyt lukkoa (lukko oli vain yhdessä ovessa). Tiirikoiminen ei onnistunut takakontin kauttakaan muuten kuin poraamalla lopulta koko lukko pois. 

Pelin alkuun oli enää vähän aikaa ja nopea-aikatauluisen turnauksen ehdoton sääntö oli, että joukkueen myöhästyminen tulkitaan luovutukseksi. Maalivahti puki nopeasti varustuksensa ylleen Hämeenpuistossa. Pelimiehet olivat jo luovuttamassa epäillen, etteivät mitenkään ehtisi oudossa kaupungissa tarpeeksi nopeasti hallille. Mutta poliisi oli urheilumiehiä, pakkautti pelaajat varusteineen maijaan ja ajoi joukkueen pillit ulvoen ja valot vilkkuen liikennevaloista välittämättä Hervantaan. Saattaa olla, ettei mennyt poliisin ohjesäännön mukaan, mutta rike lienee vanhentunut.

Joukkue ehti kuin ehtikin peliin ja saapuminen poliisisaattuessa kiinnitti ansaittua huomiota ja kunnioitusta kanssapelaajissa. Pelin tulosta ei muistella. Vastassa oli kaukalopallon erikoisseura Bewe Sport. Joukkueellamme ei ollut yhtään vaihtomiestä. Tämä selityksenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti