Veljeni osti kirkkaankeltaisen vuoden 1972 Ford Escort Sportin 1980-luvun taitteessa. Minäkin ajelin sillä joskus. Sillä oli
ikävä ominaisuus tyytätä, kun vilkun käänsi oikealle. Ehdotin
veljelleni vian korjauttamista, sillä tyyttäämisellä saa vihaisia katseita ja kommentteja. Veljeni neuvoi vilkuttamaan iloisesti kättä,
jos joku kääntyy katsomaan. Jääpä sitten katsoja mietiskelemään,
että kukahan tuttu se mahtoikaan olla.
Veljeni Escort oli kotipihallamme, kun silloinen poikaystäväni
ja nykyinen mieheni tuli meille ensi vierailulle. Joimme keittiön ikkunan ääressä koko perheen
voimalla jäykähkösti kahvia vävyehdokasta tuijotellen,
kun vävyehdokkaan Volvo Amazon lähti yhtäkkiä itsekseen hiljalleen valumaan pihan loivassa alamäessä kohti Escortia. Katselimme tapahtumaa hiljaisuuden
vallitessa. Raskas Amazon tömähti siron Escortin etuoveen.
Vävyehdokas rykäisi hieman vaivaantuneesti, katsahti rannekelloaan ja totesi, että
lienee aika lähteä kotiin. Tarkastimme sentään vahingot ensin.
Escortin oveen tuli selvä lommo ja lukko reistaili ajoittain.
Volvoon ei tietenkään tullut mitään. Korvauksistakin mutistiin,
mutta veljeni totesi, että ei haittaa käyttöä, antaa olla.
Yllättäen seurustelumme jatkui ja ostimme Escortin vuosien
päästä veljeltäni. Mieheni tinkasi luonnollisesti alennusta oven
lommosta ja epäluotettavasti toimivasta lukosta.
Ensimmäisellä ajomatkallamme omistajina Escort pelotteli meitä
rankasti. Ostaessamme kaivoimme auton hangesta ja ajoimme sen
Längelmäeltä Vaasaan. Lauhassa kevättalven säässä ja hangesta
kosteutta saaneena kaasutin jäätyi. Aluksi vauhti aina välillä
hiipui todella hitaaksi. Perässämme ajoi pakettiauto, joka yritti
vauhtimme hiipuessa ohittaa meitä muutaman kerran. Aina kun se pääsi rinnalle, Escort ampaisi hallitsemattomaan vauhtiin eikä paku päässyt ohi.
Pakettiautoihmisten ilmeet olivat kohtuullisen hämmentyneitä.
Kolmannella ohitusyrityksellä pakulaiset näkivät jo meidänkin
ilmeistämme, että jotain on vialla jossain muualla kuin
Escort-kuskin päässä. Escortin vauhti vain kiihtyi, keli oli
todella liukas ja ajoimme loivaa alamäkeä. Automme alkoi
heittelehtiä tien laidasta laitaan ja vastaan tuli rekka tyyttiä
huudattaen. Näin jo otsikot onnettomuudestamme. Mieheni sai viime
hetkellä ohjattua auton tien oikeaan reunaan ja pysäytettyä.
Istuimme kauan aikaa hiljaa kropat sisuskaluineen horkassa. Pikku
hiljaa mieheni aivojen autotekniikkaosio alkoi raksuttaa ja hän keksi syyn
Escortin käyttäytymiselle. Ajelimme loppumatkan pysähdellen
säännöllisesti, jolloin kaasutin pysyi sulana ja vauhti
hallittuna.
Kyseinen vika ilmeni vielä joskus, mutta kun sen tiesi, sen
pystyi ennakoimaan ja Escortista tuli oikein mieluinen ja hyvä
käyttöauto. Virtaviivainen se oli ja upean värinen. Siihen
lisättiin jossain vaiheessa vielä ralliraidat ja komeat vanteet.
Tyytti ja vilkkukin saatiin toimimaan toisistaan riippumatta.
Lommoutunut lukko aiheutti joskus vaivaa paitsi meille itsellemme
myös tiirikoijille. Mieheni kavereineen osallistui Tampereella
ympäri vuorokauden kestävään kaukalopalloturnaukseen, jonka pelit
pelattiin Hervannan jäähallissa – muutaman kilometrin päässä
keskustasta siis. Majoituimme keskustaan. Ensimmäiseen peliin osa pelaajista oli lähdössä Escortillamme. Kaikki
pelivarusteet survottiin takakonttiin yhdessä auton avaimien kanssa
ja peräkontti kiinni. Se meni samalla lukkoon. Myöskin ovet olivat
lukossa. Vara-avaimia ei tietenkään ollut.
Lukkoseppäpäivystystä ei löytynyt sunnuntaina, joten soitimme
virkavallan paikalle. Poliisin tiirikkamies yritti avata ovea, muttei
onnistunut – syyksi epäili ovessa olevaa lommoa, joka oli
tärvellyt lukkoa (lukko oli vain
yhdessä ovessa).
Tiirikoiminen ei onnistunut takakontin kauttakaan muuten kuin
poraamalla lopulta koko lukko pois.
Pelin alkuun oli enää vähän
aikaa ja nopea-aikatauluisen turnauksen ehdoton sääntö oli, että
joukkueen myöhästyminen tulkitaan luovutukseksi. Maalivahti puki
nopeasti varustuksensa ylleen Hämeenpuistossa. Pelimiehet olivat jo luovuttamassa epäillen, etteivät mitenkään
ehtisi oudossa kaupungissa tarpeeksi nopeasti hallille. Mutta poliisi oli
urheilumiehiä, pakkautti pelaajat varusteineen maijaan ja ajoi
joukkueen pillit ulvoen ja valot vilkkuen liikennevaloista välittämättä Hervantaan. Saattaa olla,
ettei mennyt poliisin ohjesäännön mukaan, mutta rike lienee
vanhentunut.
Joukkue ehti kuin ehtikin peliin ja saapuminen poliisisaattuessa
kiinnitti ansaittua huomiota ja kunnioitusta kanssapelaajissa. Pelin
tulosta ei muistella. Vastassa oli kaukalopallon erikoisseura Bewe
Sport. Joukkueellamme ei ollut yhtään vaihtomiestä. Tämä
selityksenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti