Uni

Nuorempana nukuin hyvin. Missä ja milloin vaan. Olen nukahtanut niska kenossa kylmää allasta vasten kampaajan pestessä hiuksiani. Havahduin omaan kuorsaukseeni. Silloin olin raskauden alkuvaiheessa ja aina väsynyt. Taaperoikäiseni ei antanut minun nukkua päivällä, vaan komensi, kun yritin torkahtaa: ”Äitiii, älä nuku!” Istuin sitten sohvalla, nojasin pään takakenoon selkänojan päälle ja torkahtelin. Taaperolle väitin vaan lepuuttavani niskaa.


Kun olimme mieheni kanssa hankkimassa uutta sänkyä ja yritin kertoa, millaisen sängyn haluaisin, mieheni vastasi, että minun mielepiteelläni ei ole mitään väliä, koska voin kuulemma helposti nukkua vaikka kiviaidan päällä. Silloin se oli aika lailla totta, mutta viime aikoina ei ole tullut kokeiltua.


Nukun vieläkin pääasiassa hyvin, mutta välillä sekaan osuu kieriskelyöitä. Useimmiten täydenkuun tienoilla. Eikä se ole se kuun valo, joka häiritsee, kuten kuuhulluudesta tietämättömät usein luulevat. Hulluus saattaa iskeä täydenkuun aikaan, vaikka kuuta ei näkyisi lainkaan pilvien takaa. Silmät vaan pongahtavat selälleen eivätkä suostu menemään kiinni. Viime kuutamolla kokeilin kuitenkin tyttäreltäni lahjaksi saamaani unimaskia, mutta ei se auttanut. Mieheni sen sijaan säikähteli aika lailla joka kerta herätessään ja ihmetteli, miksi tuijotan häntä ovelasti. Luon viipyileviä katseita. Pelkäsi raukka.

Eikä siinä vielä mitään, että uni ei meinaa tulla. Sillä kun se välillä kuitenkin tulee, tulevat myös painajaiset. Todentuntuisina ja ahdistavina. Joskus ei meinaa edes herättyään ymmärtää, että se oli vain unta. Pelottaa nukahtaa uudelleen, jos vaikka painajaisesta esitetään toinen tuotantokausi heti perään. Tai uusinta. Painajaisissa ovat välillä läheiset vaarassa, toisinaan minua ahdistetaan ja joskus olen keskellä sotatilaa. Kaksi painajaista toistuu: toisessa kohtaan karhuja ja toisessa näen lentokoneen putoavan. Tuskaisen hikisenä heräsin kerran siihen, että tietokoneemme oli mennyt rikki ja Tauski tuli sitä meille korjaamaan. Onneksi oli sentään selvin päin.


Meillä on vesisänky, joten jos toinen pyöriskelee univaikeuksissa, yleensä myös toinen heräilee aaltoihin – sen veden aiheuttamiin siis. Joten tämä ajoittainen uniongelma on yhteinen harrastuksemme. Siitä kehkeytyy sitten kivasti mielenkiintoista keskusteltavaa seuraavalle päivälle, kun jaamme kokemuksia siitä, montako kertaa ja moneltako katsoimme kelloa, kävimme vessassa ja juomassa yms.


Kesällä makuuhuoneeseen livahtanut sääski tai kärpänen valvottaa ärsyttävästi, kunnes pääsee hengestään. Mieheni ei ole sentään uskaltanut tehdä samaa kuin ihailemansa hullunrohkea appivainaansa, joka jahtasi sanomalehtirullan kanssa yöllä kärpästä eikä meinannut sitä millään tavoittaa. Lopulta kärpänen istahti tyytyväisesti kuorsaavan äitini otsalle. Lopun arvannette.