Enkä yleensä edes ui. Seison rappusilla kaulaa myöten vedessä sen aikaa, että hengitys taas kulkee ja tasaantuu. Olen huono uimaan ja avantouintipaikat ovat yleensä niin syviä, etten uskalla irrottaa kaiteesta. Pelottaa, että alkaa jalkaa kramppaamaan. Mitä tosin ei ole minulle ikinä uidessa (eikä muutenkaan) tapahtunut, mutta olen kuullut, että niin voi käydä. Turvallisuus ennen kaikkea, en ole extreme-ihminen.
Olo avannossa käynnin jälkeen on euforinen. On niin hyvä olo, että huonommatkin jutut naurattavat. Myös omat jutut. Siinä ismoleikolat, krissesalmiset ja iikkakivet kalpenee, kun avannosta nousseet vitsiniekat heittää läpändeerosta. Ihmetyttää vain, että avantoon vasta menossa olevat pystyvät pitämään pokkansa niin hyvin juttujamme kuunnellessa.
Suomessa sanotaan tärkeitä asioita päätettävän saunan lauteilla. Kuulemma ainakin Kekkosen aikaan. Kehittäisin proseduureja niin, että kun maailmassa neuvotellaan sodasta ja rauhasta tai ilmastosopimuksesta tai kikystä tai taloyhtiön putkiremontista tai teinien kotiintuloajoista tms. tärkeästä, niin kaikki neuvottelun osapuolet pakotettaisiin tulemaan tilaisuuteen avannon kautta. Jopa syntyisi sopuisia neuvotteluratkaisuja ja maailmanrauha.
Avantoon hukkuvat pienet krempat. Vitutuksen lisäksi olen upottanut avantoon väsymyksen, alkavia flunssia ja hartiajumeja. Ystäväni sairastaa kroonista tautia, jolle avanto teki muuten hyvää, mutta avannosta noustessa jalat eivät meinanneet suostua liikkumaan. Siihen auttoi, kun kosketin häntä koko kämmenelläni takamuksen tienoille. Jossakin vaiheessa meitä alettiin katsoa vähän vinoon. Tai minua. Ei vaikuta hyvältä käytökseltä, että tarraan uimapukuista kaveriani joka ikinen kerta pepusta, kun tämä kiipeää edessäni pois avannosta.
Avantouinti ei ole välinelaji. Uimapuku on kuitenkin hyvä olla. Ja lakki päässä. Aluksi menin avantoon sukkasillani, mikä on mennessä ihan hyvä, mutta kovilla pakkasilla avannosta noustessa sukat jäätyivät saman tien kiinni laituriin ja niitä irti kiskoessa jäljelle jäivät vain varret. Uimakengät tai neopreenitossut ovat paremmat.
Uimakenkien on syytä olla sopivankokoiset. Ystävämme lainasi mökillä uimakenkiä, jotka olivat hänelle vähän liian isot. Toinen kenkä juuttui myöhäissyksyn uimareissulla mutaiseen merenpohjaan eikä sitä löydetty. Mutta kun jäät keväällä lähtivät, niin siinäpä möllötti samainen uimakenkä samassa paikassa edelleen mutaan juuttuneena. Vähän se oli kellastanut, mutta ehjä ja käyttökelpoinen edelleen.
Avantouinti on ehkä eniten niitä ”harrastuksiani”, joissa vaikeinta on kotoa lähteminen. Ja helpointa syiden keksiminen lähtemättömyyteen. Ajan puute ei voi olla syy, sillä pulahtaminen kestää noin minuutin. Olen juuri nyt vakain aikomuksin lähdössä pulahtamaan avantoon. Kunhan kirjoitan tämän ensin loppuun. Ja imuroin. Ja pesen WC:n. Ja kastelen kukat. Ja teen lumityöt. Ja – mitäs sitä vielä pitikään... Lähden siis nyt ensimmäistä kertaa tänä talvena. Aurinko paistaa ja pakkasta on noin kymmenen astetta. En ole keksinyt vielä mitään syytä olla lähtemättä. Ihanaa lähteä!
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että ihanin vaihe on kyllä se, kun avannosta pääsee pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti