1980-luvulla squash oli erittäin suosittua. Minäkin innostuin. Pelailin opiskelijakaverini kanssa useita kertoja viikossa ja luulin olevani melko kova, koska pärjäsin hyvin kaveriani vastaan. Tuli sitten töissä puhetta peliharrastuksestani ja työkaverini innostui, koska ei ollut löytänyt sopivaa pelikaveria. Otin innoissani haasteen vastaan ja varasimme peliajan. En ehkä ikinä ole tuntenut itseäni niin huonoksi missään lajissa. En pärjännyt yhtään. Sainkohan yhtään lyöntiään palautettua? En ole sen jälkeen pelannut squashia, masennuin. Juuri ja juuri kehtaan tapauksesta puhua nyt, kun siitä on kulunut yli 30 vuotta. Jotain taitojen suhteellisuudesta opin. Kun pelaa aina saman tasaväkisen kaverin kanssa, käsitys todellista taitotasosta vääristyy.
Jos pelivastus on outo, ulkonäkö helposti hämää. Puoleen tai toiseen. Vastustajan hienot varusteet ja timmi olemus saattavat heikommalla itsetunnolla varustetulta viedä erän tai kaksi. Tai voi käydä toisin päinkin. Ystävämme oli iso mies – sekä pitkä että painava. Hän ei koreillut vaatteillaan. Mieheni pyysi hänet pelikaveriksi sulkapallon nelinpelin harrastelijasarjan peliin, kun vakituinen kaverinsa yllättäen estyi. Ystävällämme oli loistava pallosilmä ja kokonsa vuoksi hän oli ulottuva pelaaja. Sulkapalloilijat ovat pääsääntöisesti kuivakampaa ihmismallia, joten vastustajat arvioivat ehkä vähän ylimielisesti ja voitonriemuisesti uutta vastustajaansa. Ystävämme luonnollisesti huomasi tämän ja lisäsi vettä myllyyn kyselemällä vähän yksinkertaisen oloisena pelin säännöistä ja rajojen sijainneista. Hämäystä kaikki. Voitto tuli että napsahti ja epäilemättä ensimmäisten parin erän voitto tuli pääasiassa onnistuneen henkisen ennakkopelin vuoksi. Ei pitäisi koskaan arvioida ihmistä ulkonäön perusteella. Pätee muihinkin elämän alueisiin.
Asianomaisen luvalla saan kertoa seuraavan, kunhan en mainitse nimiä: Nimeltämainitsematon mieheni mieltää itsensä kovaksi pallolajien pelaajaksi. Tai ainakin innokkaaksi. Viime kesänä hän voitti Super(hu)man -tittelin maineikkaassa kisassa, joka järjestetään säännöllisesti noin 1-30 vuoden välein. Ehkä siitä tittelistään innostuneena hän haastoi naispuolisen ystäväni pingis-matsiin. Molemmat olivat parin saunajuoman rohkaisemina vähän kehuskelleet taidoillaan. Siispä kannoimme pingis-pöydän kesäiltaan ja ”leikkimielinen” matsi käyntiin. Nimeltämainitsematon mieheni pukeutui peliasuun ja verrytteli itsensä kisakuntoon. Ystäväni vetaisi odotellessa henkoset ja napanderit. Hän oli pukeutunut kotelomekkoon ja korkokenkiin. Tosin korot eivät olleet kovin korkeat. Toinen ystäväni ja minä asetuimme kisakatsomoon. Nimeltämainitsematon mieheni ei pärjännyt yhtään. Tai yhden erän viidestä sentään voitti. Ystäväni taisi välillä lyöntien välissäkin ehtiä nauttimaan hörpyt tai henkoset.
Tapauksesta on nyt kulunut noin 8 kuukautta eikä nimeltämainitsematon mieheni vieläkään oikein ymmärrä, mitä tapahtui. Mutta hän siis antoi luvan kertoa tämän. Kunhan en mainitse nimiä.
Haluaako joku ostaa pingis-pöydän edullisesti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti