Länsiauto vai itäauto

Meillähän siis on nykyään noita autoja. Tosin vain yksi liikkuu tällä hetkellä. Liikkuva auto on Nissan Micra ja senkin äänimaailma alkaa olla kohtalaisen vivahteikas. Joku äänimies saattaisi saada siitä monenlaista inspiraatiota. Tuulettimen hihna vinkuu, perä (joka pienessä Micrassa on melkein sama asia kuin keula, hankala erottaa toisistaan lyhyessä automallissa) kolisee ja eilen takapenkin tienoilta alkoi kuulua aivan uusi naputtava ja vikisevä saundi. Tarkistin varmuuden vuoksi, ettei sinne ollut unohtunut kukaan tai mikään istumaan - ei ollut.


Ystävämme, joka sentään on opiskellut itselleen autonasentajan tutkinnon nelisenkymmentä vuotta sitten, opasti isontamaan radion volyymia häiritseviä ääniä peittämään. Koska Micran radio ei edelleenkään toimi, ajattelin pyhittää äänenpeittovirkaan lapsuudenkodistani löytämäni pattereilla toimivan kasettisoittimen. Kasetteja kyllä löytyy moneen genre-makuun.

Vaurastumiseksi katsottaneen paitsi se, että omistamme noin monta autoa, myös se, että kaikki automme ovat länsiautoja. Ainakin vielä 1970-80 -luvuilla elintason nousuksi katsottiin, jos esim. Ladan jälkeen sai hankittua jonkin länsimallin. Vaikkapa Datsun 100A:n, Toyota Corollan, Ford Escortin tai Volvo Amazonin.


Nykyinen mieheni haki minua seurustelumme alkuaikana Simosta Kemiin treffeille isänsä Mossella. Lämminhenkinen ystävämme totesi sittemmin miehelleni, että turha valittaa (minusta), ei Mossella parempaa naista voi saada. Toki välillä ajoneuvonaan oli myös veljensä Datsun 100A. Ja koska hän oli ilmeisen vakavalla mielellä minua jallittamassa, hän hankki itselleen oman Volvo Amazonin! Volvon kunto tosin oli sitä luokkaa, että minun piti tarkistaa, kummin päin raha liikkui auton vaihtaessa omistajaa. Amazonin reikiä hän sitten paikkaili sanomalehtien (rötös lienee vanhentunut) ja lasikuidun avulla. Kyllä se tuulta ja vettä piti. No joskus saattoi jalat loskakelillä kastua. Mutta se liikkuikin pääsääntöisesti silloin, kun tarve oli.


Ja oli länsiauto. Se oli siinä. Olin myyty.