Olemme ensimmäisinä aamiaisella ja ihanasti lasiseinän vieressä aurinkoisissa järvimaisemissa, luksukselta tuntuu. Syömme edellisiin reissuihin verrattuna ehkä vähän maltillisemmat aamiaiset, sillä mäkien kohtaaminen vatsat liian pullollaan vaikeuttaa etenemistä. Aika paljon kuitenkin syömme edelleen.
Tie jatkuu samanlaisena kuin eilen – loistava asfaltti ja niin mäkinen maasto, että se on jo vähän helpompaa, sillä alamäen jälkeen tulee heti ylämäki joten alamäkivauhdilla pääsee joskus pitkällekin. Ei aina.
Vuohijärvelle saavumme kymmenen maissa ja parkkeeraamme Luonto- ja kulttuuritalon terassille. Harmillisesti kahvila avautuu vasta tunnin päästä, mutta Timo karismaattisena miehenä saa puhuttua töihin jo saapuvilta ystävällisiltä rouvilta meille pullakahvit (maksamme ne sentään, maksuttomuuteen ei Timonkaan karisma riitä). Vieressä on Rakkauspuisto, poseeraamme sen edessä.
Matkaa pitäisi jatkaa, mutta kiistelemme Vuohijärven t-risteyksessä, kumpaan suuntaan. Minä lähtisin ilman muuta oikealle, Timo navigaattoreineen vasemmalle. Luonnollisesti lähdemme vasemmalle. Mäkiä on. Jos jaksaisin tuottaa ääntä, huutaisin Timolle, että mielestäni menemme väärään suuntaan kohti Valkealaa, kun meidän pitäisi mennä kohti Jaalaa. Toki Valkealan kauttakin pääsemme Iittiin, mutta matka on pidempi, mikä ei tunnu ollenkaan hyvältä ajatukselta. Muutaman kilometrin jälkeen maasto tasaantuu sen verran, että jaksan huutaa Timon pysähtymään suuntaa protestoidakseni. Timokin suostuu katsomaan uudelleen karttaa ja uskoo lopulta meidän olevan väärällä tiellä.
Vähän matkan päästä kääntyy tien Suur-Selänpäälle, jota kautta pääsemme kohti Jaalaa. Muutaman kilometrin koukkaus tästä tuli. Ei paha, mutta sen verran kiehuttaa, etten edes varoita metsään suunnistavaa Timoa olemaan kusematta miinaan. Olemme puolustusvoimien alueella, mitä Timo ei huomaa, koska Garmin ei sitä kerro.
Timon onneksi Suur-Selänpääntie kulkee tasaisesti harjun päällä ja tuulikin on reippaasti myötäinen, joten mukavaa vauhtia hurhautamme alunperin suunnittelemallemme reitille. Erittäin kauniissa maalaismaisemissa ajelemme Jaalaan, josta löydämme Lähetystyön kesäkahvilan kirkosta. Kahvilaa pitää kaksi mukavaa ja puheliasta rouvaa, joiden kanssa jutustelemme pitkään ensin pyöräilystä ja lopulta muistakin elämän alueista (muitakin tosiaan on!). Tarjoilut ovat hyviä, maksu omantunnon mukaan ja samalla tutustumme isoon hienoon puukirkkoon. Tässä viimeistään unohtuu ylimääräisen kierroksen harmitus.
Kimolassa olisi lähipäivinä sikajuhlat, mutta saavat juhlia ilman meitä, sillä jatkamme reippaasti matkaa kohti Iitin kirkonkylää, jossa ajattelemme käyvämme kaupassa ostamassa pientä mökkituliaista. Kauppaa ei löydy. Sen sijaan hörppäämme vielä kahvit ja vichyt karjalanpiirakoineen viihtyisässä kesäkahvilassa.
Olemme menossa seuraavaksi yöksi ystäviemme mökille Urajärven rannalle. Tarkistamme vielä soittamalla, että olemme valitsemassa oikean hiekkatien, sillä sateen uhka roikkuu niskassa. Ystävä vahvistaa reittimme ja lohduttaa, että loppumatka ei ole erityisen mäkinen. Emme saa selvää, oliko kyse lohdutuksesta vai siitä, että ystävämme ei ole ajanut reittiä pyörällä, sillä reitti ON mäkinen. Ja sorainen. Ja kivinen. Ja urainen. Ja voimani ovat vähissä, joten kaikki tien huonot ominaisuudet kertautuvat.
Hyvien ohjeiden avulla pääsemme kuitenkin helposti perille. Meille on viritetty punainen maalinauha, jota pyöräilyn hidastamat aivomme eivät tosin meinaa ymmärtää. Tai ehkä alitajuisesti pelkään, että olen jo niin heikossa kunnossa, että jos maalinauha on yhtään sitkaampaa materiaalia, pongahdan siihen törmätessäni selälleni. Hyvä massa ja loiva alamäki saavat kuin saavatkin nauhan katkeamaan ja päivän pyörämatka päättyy sopivasti kylmien palautusoluiden ääreen. Aah!
Illalla mukavassa seurassa saunaa, uimista, hyvää ruokaa rannalla, tikanheittoa, vesilintupoikueiden seurailua ja lopulta makeat unet sateen ropistessa.
Ajokilometrejä kertyi tänään 74, keskinopeus oli 17 km/h ja maksiminopeus 43 km/h. Nousimme 1048 m ja laskimme 946 m.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti