Rauhallista oli öisellä Kiviniemen leirintäalueella, joten hyvin nukuimme. Emme heränneet edes, kun viereiseen mökkiin oli yöllä tullut ulkomaalaisporukka kanoottireissultaan. Nautimme omatekoisen aamiaisen leirintäalueen keittiössä ja jutustelemme asuntoautolla reissaavan herrasmiehen kanssa, jota pyöräilymme kiinnostaa. Varaamme seuraavan yösijan Otavasta Mikkelin kupeesta asuntohotelli Huvikummusta.
Leirintäalueen isäntä varoittelee edessämme olevasta routavaurioisesta tiestä, jota Puula-pyöräilytapahtuman osallistujat olivat moitiskelleet. Retkipyörillä tie menettelee, mutta ymmärrämme kapearenkaisilla lujaa ajavien ongelmat. Halkeamat asfaltissa saattavat olla pyöräilijöille todella vaarallisia. Otavaan päin johtava Vanhamäentie on silti ihan miellyttävä ajettava. Pahoja mäkiä on vain muutama ja tien varrella on kauniita maalaismaisemia.
Pysähdymme vilttitauolle Mikkelin ja Kangasniemen rajalla olevalle mukavalle levähdysalueelle: laaja nurmikenttä puron rannalla ja oikein pöytä ja penkitkin eväiden nauttijalle. Tällaisia ei valitettavasti ole kovin tiheässä.
Seuraavalla hörppytauolla herkistyn ihastelemaan perhosparia, joka taitolentelee niittykukkien seassa. Hymyilen itsekseni - ovat niin kauniita ja kesäisiä. Herkkä tunnelma vähän latistuu, kun Timo kysyy, mitä irvistelen. Vastaan irvisteleväni hänelle, mutta että tarkoitukseni oli, ettei hän olisi huomannut. Se siitä maalaisromantiikasta.
Otavaan on enää kymmenkunta kilometriä ja olemme jo heittäneet toivomme päiväkahveista, mutta mitäpä avautuu eteemme mutkan takaa: Koskikrouvi! Melkein säikähdämme. Pakko kurvata pihaan, vaikka päivän päämäärä jo melkein häämöttää. Terassilla istuskelee asiakkaita, joilla jokaisella on edessään oluttölkki. Astumme baariin ja myyjä kysyy, että mitäpä sitä laitetaan. Hän vuorostaan säikähtää, kun minä pyydän jäätelön ja Timo kahvia. Mies keittää tuoreen kahvin ja hakee kaupan puolelta kermawienerin, jota kukaan lääkäri ei kuulemma suosittele. Hyvää on.
Terassilla on lämmintä ja aurinkoista. Baari oli todella mukava yllätys. Myöhemmin Otavassa kuulemme, että kyseessä on täyden palvelun talo, jonka kauppias toimittaa vaikka kattopellit, maalit ja puutavarat kotiinkuljetuksella, jos semmoinen tarve asiakkaalle iskee. Upeaa, että tuollaisiakin yrityksiä vielä on.
Välipalatauko oli kyllä paikallaan, sillä loppumatka Otavaan alkaa hirmuisella ylämäellä. Ilahduttavasti tulee myös huomattavia alamäkiä, jotka päästelemme hiukset ja kainalokarvat hulmuten. Ilma on suorastaan kuuma, joten pysähdymme vielä pari kertaa juomaan ja valokuvaamaan idyllisiä puisia tuulimyllyjä.
Majoittumisen aloitamme respan suosituksesta (olemuksestani johtuen?) palautusoluilla Huvikummun terassilla. On se vaan aina yhtä nautinnollista – oluen tuntee todella ansainneensa. Pari pyöräilystä kiinnostunutta haastattelee meitä. Palaudumme sen verran, että jaksamme siirtyä kadun toiselle puolelle rivitalohuoneistoomme.
Majoitus on miellyttävä: vanhahko siisti rivitalohuoneisto tupakeittiöineen. Peseydymme, lepäämme hetken ja hyppäämme pyörien selkään. Pyöräilemme Otavan keskustassa ja osumme uimarannalle. Harmittelen, ettei uimapuku tullut mukaan, olisi kiva pulahtaa. Timon mielestä voisin ihan hyvin juosta rannan halki alastikin lapsiperheiden sekaan uimaan. En juokse.
Paluumatkalla meidät yllättää reipas vesisade, vaikka aurinko paistaa koko ajan. Kastumisen uhka on niin voimakas, että hakeudumme koulun porraskatokseen sadetta pitämään. Ukkoskuurotyyppinen sade lakkaa nopeasti ja polkaisemme Huvikummun terassille syömään. Lähtiessä saamme mukaamme aamiaiskorin ja käymme täydentämässä huomisen matkaeväsvaraston viereisestä kaupasta.
Päivälle kertyi 58 ajokilometriä ja nousua 684 m. Keskinopeus oli 16,6 km/h ja maksiminopeus 50,35 km/h.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti