Vaikka blogin jatkaminen on vähän viivähtänyt, ei se tarkoita, että olisimme ystäviemme mökille jymähtäneet, vaikka se houkutteleva vaihtoehto olisikin ollut.
Sade ropisee edelleen, kun heräämme. Maukkaan aamiaisen jälkeen tutkailemme sääennusteita, sateen pitäisi loppua iltapäivällä. Suunnittelemme päivän reitin ja varaamme yösijan Pyhtäältä. Vetkuttelemme sen verran lähtöämme, että ystävämme heltyy vielä keittämään meille linssikeiton. Lisäksi ehdimme mukavasti tavata seuraavat mökkivieraat.
Vaikka sade jatkuu, kahden maissa on kuitenkin pakko startata, sillä muuten emme ehdi illaksi Pyhtäälle. Mökin märkä hiekkatie on melkoisen raskas ajettava. Oma painohan ei ole merkittävä, mutta kun matkatavaraa on niin paljon. Välillä pyörä uppoaa niin, että pitää taluttaa. Onneksi matka ei ole pitkä. Asfaltille päästessämme sade hiljalleen loppuu.
Mökkiystävämme vieraineen saavat meidät Kausalassa autolla kiinni. Luulemme, että he tulevat varmistamaan, että varmasti poistumme paikkakunnalta, mutta he tuovatkin meille terassilleen unohtuneen vararenkaamme. Oli kiva vielä tavata ja samalla saada varmistus, että valitsemamme tie on oikea.
Reitti Kausalasta Elimäelle on miellyttävä – kauniit maalaismaisemat ja aurinkokin taas välillä paistelee. Olemme ohittaneet Salpausselän ja merenranta lähestyy, joten maasto on tasaisempaa. Elimäeltä löytyy upea Piika ja Renki -kahvila, jossa on myös käsityö- ja lahjatavaramyymälä sekä taidenäyttely. Isäntäparin suloinen kiinanharjakoira tekee tuttavuutta. Juomme kahvit ja haukkaamme välipalaa. Ihastelemme taloa tavaroineen. Pyöräretken budjettia tasoittaa kivasti se, että mitään ei voi ostaa, koska laukut ovat jo valmiiksi pullollaan. Otan vain kuvia matkamuistoksi.
Survaisen päivän viimeisillä voimilla kettinkini paikoiltaan Patruunantalon pihalla. Timo jää sitä asentelemaan ja minä hoipun kirjautumaan sisään. Kello on noin kahdeksan ja ruokaakin pitäisi vielä saada. Paljastan vastaanotossa, etten jaksa ajaa tänään enää yhtään, minkä ehkä huomaa olemuksestani. Olin loppumatkalla miettinyt, että jos jostain syystä majoitusta ei olekaan, pyydän saada nukkua vaikka respan sohvalla tai siivouskomerossa. Majoitus tietenkin löytyy. Palvelu on ystävällistä ja mukavaa, saan jopa valita, nukummeko modernimmassa ulkorakennuksen huoneessa (jonne pitäisi jaksaa ajaa vielä viisikymmentä metriä) vai päärakennuksen vanhasti kalustetussa huoneessa. Valitsen vanhan. Se sopii meille. Huone on kaiken lisäksi ”Teknikon huone”, joten etenkin mieheni sopii sinne hyvin.
Huone – samoin kuin koko talo – on upea! En ihmettele, jos huoneessa kummittelisi. Olen suorastaan melko varma, että näin tulee tapahtumaan. Pienen elpymisen ja siistiytymisen jälkeen hörppäämme palauttavat upealla terassilla, jossa mieheni kuvittelee olevansa itse patruuna, teknikko kun sentään on.
Pikaisesti siis takaisin Patruunantaloon nukkumaan.
Päivän kilometrimäärä oli 71,5, keskinopeus 17,5 km/h, maksiminopeus 43 km/h. Nousua kertyi vaivaiset 512 m ja laskua 659 m. Lapsellisen helppo maasto. Ai niin, miksi se silti niin väsytti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti