Aamupäivällä olisi ollut upea ilma
hiihtää merellä, mutta koska Välipolun aamunukkujaa ei saa ylös sängystä aamulla
ja Seefeldin kisatkin vaativat osallistumisemme katsojana, pääsimme hiihtämään
vasta yhden maissa (tällöinkin miesten hiihto Seefeldissä piti tallentaa). Sää
muuttui pilviseksi ja tuuleskelikin, joten meren sijaan suuntasimme Takajärvelle,
jossa valitsimme normikierroksen eli nyt ei lähdetty ollenkaan hulluttelemaan
lähtöpaikkojen ja kiertosuuntien kanssa.
Keli oli ihan kiva: luisti
kohtuullisesti, ei roskia baanalla eikä ladulla. Muita hiihtäjiäkin oli vain
muutamia: vain yksi kasikymppinen pertsaukko ohitti meidät. Ja huom., tuossa
lukee PERTSAUKKO - ei persaukko, jos joku luki väärin.
 |
| Kuva on samalta ladulta kolmen vuoden takaa, en tuhlannut voimia kuvaamiseen |
Vaikka kuinka rauhallisesti starttaa ilman
numerolappua, niin kohta on naama taas maksanvärinen ja hengitys vinkuu niin,
että jos Bolshunov sattuisi hiihtämään edellä, hän luulisi varmasti, että taas
suomalainen hiihtäjäkollega näyttelee väsynyttä raskaasti hengittäen, vaikka
oikeasti voimia on rutkasti jäljellä loppukiritaistoon. Kirjalle on matkaa 2,5
kilometriä ja ajattelen taas kuten joka kerta, että onneksi pitää vaan
kirjoittaa nimi kuntokirjaan eikä kyseessä ole ampumapaikka, sillä varmasti
olisi sakkokierroksia tulossa, jos tärisevin käsin pitäisi tauluun tähdätä.
Metsän eläimetkin saattaisivat olla vaarassa hutilaukausten viuhuessa.
Viinimarjamehutankkaus onnistuu
kaatumatta, kun pysähtyy tasamaalle tanakkaan haara-asentoon juomaan. Vinkki
Iivolle.
Alamäen luistokisamme meni taas aika tasan,
minä liu’uin vähän pidemmälle – olisiko massaetu? Loppusuoralla mieheni varmaan
ajatteli kiltisti säästävänsä minut tällä kertaa maaliviivavenytysvauriolta,
otti spurtin ja repaisi reippaan kaulan viimeisillä sadoilla metreillä.
On hyvä hakea vähän perspektiiviä Seefeldin
MM-kisojen seuraamiseen. Kisaajien vauhti hämmästyttää tv:stä katsottunakin eikä
yhtään käy mielessä arvostella kenenkään suoritusta. Ääneen sanoin Klaebolle
hänen lonutessaan sippinä ylämäkeen, että NIIN tiedän, miltä tuntuu.
Puhumattakaan Iivon kaatumisen aiheuttamasta voimien hupenemisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti