Hiihtosuoritus

Pitkästä aikaa sää oli tänään niin hieno, että oli lähdettävä hiihtämään. Monta viikkoa on ollut hyviä syitä olla lähtemättä. Nytkin mietin, että tuuli on liian kova, mutta päättelin lopulta, että metsäladulla se ei haittaa.

Nyt seuraa hurja osuus: Ajoimme ERI PARKKIPAIKALLE, mistä yleensä starttaamme! Eikä siinä vielä kaikki: lähdimme kiertämään Takajärven ladun ERI SUUNTAAN kuin yleensä!! Siinä jää keltaliivien anarkismi kakkoseksi, kun Kinnuset irrottelee!

Tämä reittivalinta alkaa pitkällä, loivalla nousulla, mutta hurjat käyttäytymismuutoksemme toivat sen verran adrenaliinia veriin, ettei

tuntunut missään! Keli vaikutti upealta: Asteen verran pakkasta, joten eilisten plus-asteiden jälkeen luisto oli hyvä. Aurinko paistoi eikä tuulikaan tuntunut metsässä. Mutta siihen se ilo loppuikin, sillä kova tuuli oli roskittanut ladun oksilla ja havuilla. Sukset töksähtelivät ja pelotti, että voisin minä hetkenä hyvänsä ylämäessäkin tuiskahtaa nokalleni. Mitenkähän alamäissä kävisi? Jos kaatuisin pehmeälle, en pääsisi ylös. Jos taas kaatuisin kovalle, menisivät ehkä kaikki luut poikki. Vaaran tuntu oli melkoinen.

Me hiihdimme luistellen, mutta yhtään paremmalta ei vaikuttanut pertsalaisten meno. Latu-urat olivat vielä roskaisemmat kuin luistelubaanat. Oli pakko hiihtää maltillista vauhtia (helppoa minulle!) tökkäyksien pelossa. Muuten olisimme hiihtäneet erittäin lujaa. Piti myös muuttaa hiihtotekniikkaa ja edetä hiipimällä, persaus alhaalla (helppoa minulle!).

Roskia riitti kirjalle asti, sen jälkeen oli puhtaampaa – välillä jopa täysin roskattomia pätkiä ja niillä oli kyllä nautinnollista sujutella. Ei kaaduttu kertaakaan.

Kilolasit unohtuivat kotiin, joten silmistä tuli reissun aikana noin kaksi ämpärillistä vettä. 

Tulipahan käytyä, tunnen olevani taas parempi ihminen. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla rötköttää sohvalla katsomassa maailman cupin hiihtoja kisaajia syvästi ymmärtäen.

PS. Urheilu ei ole riskitöntä, tein näyttävän venytyksen maaliviivalle (=Ooppelille) päihittääkseni mieheni. Ulkopuoliselle se saattoi näyttää myös voimakkaalta horjahdukselta. Kävi kuten Stina Nilssonille Otepäässä - reisi revähti. Nyt se on kipeä. I feel you, Stina Nilsson.