Valaistus ja muuta sähkötöihin liittyvää

Pidän syksystä. Ja vuodenaikojen vaihtelusta yleensäkin. Tämä syksy on ollut tähän asti aurinkoisen kaunis ja kuiva. Juuri nyt myrskyää. Ja kun sataa ja myrskyää, on leppoisaa ja kodikasta asettua sisälle. On mukavan hämärää, joten mahdolliset epäsiisteydet eivät erotu. Sähkövalaistusta lisätään, jos se toimii. Ellei, sytytetään kynttilöitä.


Saunomme pihasaunassa ensimmäisiin pakkasiin asti. Saunassa on tyypillisesti vain yksi pieni ikkuna, joten siellä tarvitaan useimmiten lisävaloa. Lamppu on palanut muutama vuosi sitten, eikä sitä olla vielä ehditty vaihtaa, joten kun alkaa olla liian hämärää, sytytämme lyhtyihin kynttilät. Hämäryys on erityisen armeliasta saunassa.


Saunan lyhdyissä kannattaa poltella tuikkuja tai muita muoteissa olevia kynttilöitä. Testasimme tämän, kun saunojia oli paljon ja sauna lämpimänä useita tunteja. Sain nerokkaan idean laittaa katossa riippuviin lyhtyihin paksut kynttilät, jotka kestäisivät pidempään kuin pienet tuikut. Eivät kestäneet. Sulivat saunan lämmössä melko nopeasti. Sula steariini valui ja imeytyi alapuolella kuivumassa olleelle pefletilleni. Siivosin steariinit muualta, mutta steariini kuivahti huomaamattani peflettiin.


Kun saunoimme seuraavan kerran ja istahdin pefletilleni, huomasin steariinin heti. Sula steariini on todella lämmintä. Sen päällä ei ole kiva istua. Miehelläni olisi kovasti naurattanut, mutta jonkin verran hänelläkin on vielä itsesuojeluvaistoa.


Käytämme saunassa nykyään tuikkuja. Ehkäpä jopa vaihdamme lampun joku kevät. Kunhan ehdimme.

Sopivien lamppujen ostaminen on nykyään niin vaikeaa, ettei meinaa koulutus riittää, puhumattakaan käytännön älystä. Ja mieheni on sentään alan miehiä. Sähköalan. Ilmeisesti pitäisi olla vähintään DI, jotta kykenisi sulavasti ja rennosti lamppuostoksille. Ennen oli kaikki paremmin, piti vain valita haluttu watti-määrä ja kantavaihtoehto kahdesta mahdollisesta. Jos halusi kikkailla ulkoasun kanssa, niin lampun muotoja ja pinta-vaihtoehtoja oli valittavana pari erilaista. Nykyään pitää hallita sähkötekniikan syventävät opinnot, jotta osaisi valita oikeanlaisen lampun.


Suutarin lasten kenkäongelma pätee meillä silloin tällöin muulloinkin kuin ulkosaunassa. Osallistuimme joitakin vuosia sitten parin ystäväperheen kanssa karavaanareiden syksyisille valotreffeille. Viikonlopun idea oli, että vaunut valaistaan komeasti ja raati palkitsee parhaiten valaistun vaunun. Joku saattaisi kuvitella, että puolellamme oli ammattiosaamisetu, mutta ihan niin ei käynyt. Vaunussamme ei yllättäen toimineet sähköt koko viikonloppuna, joten se oli säkkipimeä. Ei minkäänlaista valon pilkahdusta. Sääkin oli niin sateinen ja tuulinen, ettei puhettakaan, että ulkotulia olisi voinut käyttää. Eikä se karavaanileirin nestekaasukeskittymässä muutenkaan ole kovin suotavaa. Elättelimme silti toiveita, että raati noteeraa vaunumme kompastumalla pimeässä sen aisaan, toteaa sen nerokkaaksi kontrastiksi kaikkien kirkkaiden ja välkkyvien valokaapelivaunujen keskellä ja palkitsee meidät vähintäänkin kunniamaininnalla. Ei palkinnut.


Toki ammattitaidosta on hyötyä. Mieheni asteli viimeisenä peliporukkansa pukukoppiin, jossa muut olivat pimeässä ihmetellen etsineet valokatkaisijaa jonkin aikaa. Mieheni tuli koppiin, napsautti valot päälle ja kysyi, että miksi te täällä pimeässä istutte. Katkaisimen sijainti oli sähköteknikolle päivän selvä.


Myös kavereita voi autella. Ystävämme oli asunut uudessa asunnossaan joitakin kuukausia ja pyysi miestäni katsomaan verhovaloaan, joka ei toiminut. Mieheni saapui sähkötyökalupakki kädessään ystäväni luo, napsautti valon katkaisijasta päälle - se toimi moitteettomasti. Ystävämme oli käyttänyt väärää katkaisijaa. Ei siitä paljoa kehdannut laskuttaa.



Toisille ystävillemme mieheni teki muutaman pistorasia-asennuksen ja ystävämme kutsuivat meidät siitä hyvästä syömään. Ruoka oli herkullista ja viini sopi erityisen hyvin ateriaan. Ystävämme olikin pyytänyt viinin valintaan neuvoa hienolta turkkiin pukeutuneelta Alkon asiakkaalta saatesanoilla: ”Meille tulee vähän hienompia vieraita syömään – sähkötyönjohtaja rouvansa kanssa...”