Ansiotyöideoita

Olen ansiotyötön. En kuitenkaan työtön. Tekemistä keksin enemmän kuin ehdin tehdä. Johtuuko se tekemisen paljoudesta vai hitaudestani, siitä en ole aivan varma.


Työttömänä olemisessa on hyvätkin puolensa. Ajankäytöstään saa päättää hyvin pitkälti itse. Voi tehdä itselleen tärkeitä ja mukaviakin asioita. Vietän paljon aikaa äitini kanssa, mitä tuskin tulen koskaan katumaan. Koska äitini on tällä hetkellä laitoksessa, tapaan samalla paljon myös muita vanhuksia. Se antaa perspektiiviä elämään. Ja siellä tunnen itseni usein nuoreksi, tyttömäiseksi, ketteräksi ja sukkelaksi.


Toisenlaista perspektiiviä antaa pienten koululaisten pelikerho, jossa käyn silloin tällöin apuaikuisena pelaamassa. Oman nopeuden säätäminen vanhusten tapaamisesta pienten elohopeahippujen kanssa pelaamiseen on joskus haasteellista, mutta hauskaa.


Rahaa tulee tietysti paljon vähemmän kuin ansiotöissä ollessa. En pidä shoppailusta ja käytän hankkimani tavarat loppuun, joten sopeudun pienempiin tuloihin helposti. Joskus kaipaan mukavia työyhteisöjä, ravintola Pikku Mestarin ruokia ja joskus kieltämättä tilipussiakin. Eniten työttömyydessä vaivaa kuitenkin yhteiskunnallinen vastuu. Minun kuuluisi olla töissä. Mutta väkisin ei oikein voi mihinkään mennä. Eikä ihan mihin tahansa. On hankalaa olla esimerkiksi työssä, jossa ei saa ajatella itse. Työssä olennaista on sen mielekkyys ja hyödyllisyys.


Olen joskus miettinyt yrityksen perustamista, mutta en keksi, mitä yritys tuottaisi. Pitäisi myydä sitä tekemistä, missä olen hyvä ja mistä pidän. Olen hyvä rakentamaan palapelejä. Erityisesti pidän Jan van Haasterenin palapeleistä. Ainakaan Kemissä ei ole yhtään yritystä, joka myisi Jan van Haasteren -palapelien rakentamisosaamista. Olisiko liikeidea siinä?


Jos sinulla siis lojuu kaapissasi kokoamattomia Jan van Haasteren -palapelejä, voin tulla ne kokoamaan korvausta vastaan. Saa jakaa.

Hiihtämisestäkin pidän, mutta sillä alalla jos jossain jyllää ikärasismi. Eivät maksa hiihtelyistäni mitään! Pyöräilyssä sama juttu. Apumoottoriakaan ei saa kuulemma kisoissa käyttää, hylkäsivät pikkumaisesti sen yhdenkin hollantilaisnaisen kisasuorituksen, koska oli asentanut moottorin pyöräänsä. Kaikessa ollaan niin tarkkoja.


Olisi se komeaa yrittää vähän huijata. Tour de Francen nousuissa selkä suorana jenkkakahvat hulmuten ohittelisin tikkulaihoja kanssakilpailijoita. Polkematta.


Saan liikeideoita myös muilta ihmisiltä. Kumilenksuja käytetään paljon toimistoissa ja kodeissa. Ne kuitenkin haprastuvat ajan myötä. Mieheni keksi, että öljyämällä ne pysyisivät pidempään käyttökuntoisina, joten voisin perustaa kumilenksujen öljyämispalvelun. En ole vielä tehnyt siitä liiketoimintasuunnitelmaa.

Työttömällä ei ole enää sellaista ammattisuojaa kuin ennen, nyt pitää karenssin uhalla ottaa vastaan mikä tahansa työ. Ajattelin hakeutua lääkäriksi, niistähän on pulaa. Minulla on valmiiksi valkoinen takki vuodelta 1980, se piti hankkia opiskellessani vuoden kemiaa Oulun yliopistossa. Se ei välttämättä mene enää kiinni, mutta on selkäpuolelta luotettavan näköinen.


Lentäjänäkin saisi varmaan ainakin sairauslomien sijaisuuksia.


Päästökauppa on aina kiehtonut minua. Teollisuuskauppaan on hankala päästä sekaan, mutta voisin myydä päästöoikeuksia yksityishenkilöille. Mietin vielä hintaa vuosiluvalle, jolla yksi henkilö saisi päästellä rajattomasti.


Ellei päästökauppayrittäjäksi halua alkaa, samalle alalle voi päästä myös työntekijäksi. Kompostointilaitoksella oli hiljattain avoinna hajutarkkailijan pesti. Harmi, että oli niin kaukana. Hajuaistini ei ihan riitä aistimaan Rovaniemen päästöjä, muuten olisin ilman muuta hakenut paikkaa.


Ammattivirpojan ja tiernapojan hommiakin (eri genreissä) olen ajatellut. Niihin tarvitsisin pari kollegaa mukaan. Ehkä ensi pyhinä? Muita kiinnostuneita?

Otan mielelläni hyviä liikeideoita vastaan.