perjantai 8. heinäkuuta 2016

Luulosairas

Joskus pelottaa kovastikin, että sairastuu. Karttelen lääkärikirjoja, sillä oireista lukiessa ne ilmaantuvat. Minut kuitenkin vapautti turhasta pelosta lukemani ajatus (muistaakseni Tommy Hellstenin), jonka mukaan on turhaa alituiseen pelätä sairastuvansa vakavasti, sillä jos koko elämänsä pelkää eikä sairastukaan koskaan, on murehtinut aivan turhaan. Tai jos sairastuu, asiaa kyllä käsittelee diagnoositiedon kanssa ja on siten turhaan murehtinut etukäteen.


Yhtenä yönä heräilin vähän väliä tunteeseen, että vyötäröä kiristää ikään kuin ympärillä olisi vyö tai vanne. Tunne ahdisti paitsi fyysisesti myös psyykkisesti ja unen seassa mietin kaikenlaisia sairauksia, mistä puristus voisi johtua ja päätin lähteä heti aamulla lääkäriin. Lääkärireissu kuitenkin peruuntui, kun kunnolla herättyäni huomasin, että vyötärölläni tosiaan oli vyö. Olin edellisenä päivänä varmistellut liian löysien housujen (tämä ei ole ihan tavallinen tilanne) pysymistä oikeassa kohdassa vartaloa ja irtovyö oli unohtunut riisua yöksi. Joskus asiat ovat juuri sitä, mitä ne tuntuvatkin olevan.


Keski-ikäinen miesystäväni puolestaan pelkäsi sydänkohtauksen olevan tulossa, kun kädet alkoivat sinertää. Ystäväni kävi suihkussa ennen lääkärille lähtöä. Ja huomasi kuivattuaan, että kädet olivat palautuneet normaalin värisiksi. Toki veri saattaa alkaa kiertää paremmin lämpimässä suihkussa, mutta sinisyyden syyksi paljastuivat uudet hanskat, joiden sininen vuori päästi väriä.


Punkit ja luomet sekoittuvat keskenään helposti. Ystäväni vei tyttärensä lääkäriin nopeasti kasvavan luomen vuoksi. Luomi paljastui lääkärissä jalkojaan sätkyttäväksi punkiksi. Punkki poistettiin ja ystäväni osti itselleen vahvemmat lukulasit. Minulle kävi päinvastoin, kun irrotin yhden pienen punkin jalastani punkkipihdeillä – ei irronnut helposti. Kun yritin irrotella toista samanlaista eikä se meinannut mitenkään onnistua, otin lukulasien lisäksi käyttöön suurennuslasin ja huomasin, että ”punkkini” olikin pieni luomi. Poistetaanhan niitä luomiakin, mutta ei ehkä kannata punkkipihdillä.

Kävin poistattamassa yhden ison ja häiritsevän luomen terveyskeskuksessa. Kun operaatio oli ohi, yritin (ilmeisen epäonnistuneesti) olla humoristinen ja totesin, että ompa nyt kevyt olo, paino putosi varmaan ainakin sata grammaa. Johon hoitaja nopeasti ja hyvin vakavana totesi, että ei se nyt niin iso ollut.

Terveys on niin tärkeää, että helpotuksen tunne on valtava, kun sairaus paljastuukin vyöksi. Tai uusiksi hanskoiksi. Luulosairaus vie turhaan voimia. Kannattaa mieluummin noudattaa sairaudettomuusolettamaa eli olla terve, kunnes toisin todistetaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti