Joskus pelottaa kovastikin, että sairastuu. Karttelen
lääkärikirjoja, sillä oireista lukiessa ne ilmaantuvat. Minut
kuitenkin vapautti turhasta pelosta lukemani ajatus (muistaakseni
Tommy Hellstenin), jonka mukaan on turhaa alituiseen pelätä
sairastuvansa vakavasti, sillä jos koko elämänsä pelkää eikä
sairastukaan koskaan, on murehtinut aivan turhaan. Tai jos sairastuu,
asiaa kyllä käsittelee diagnoositiedon kanssa ja on siten turhaan
murehtinut etukäteen.
Yhtenä yönä heräilin vähän väliä tunteeseen, että
vyötäröä kiristää ikään kuin ympärillä olisi vyö tai
vanne. Tunne ahdisti paitsi fyysisesti myös psyykkisesti ja unen
seassa mietin kaikenlaisia sairauksia, mistä puristus voisi johtua
ja päätin lähteä heti aamulla lääkäriin. Lääkärireissu
kuitenkin peruuntui, kun kunnolla herättyäni huomasin, että
vyötärölläni tosiaan oli vyö. Olin edellisenä päivänä
varmistellut liian löysien housujen (tämä ei ole ihan tavallinen
tilanne) pysymistä oikeassa kohdassa vartaloa ja irtovyö oli
unohtunut riisua yöksi. Joskus asiat ovat juuri sitä, mitä ne
tuntuvatkin olevan.
Keski-ikäinen miesystäväni puolestaan pelkäsi sydänkohtauksen
olevan tulossa, kun kädet alkoivat sinertää. Ystäväni kävi
suihkussa ennen lääkärille lähtöä. Ja huomasi kuivattuaan, että
kädet olivat palautuneet normaalin värisiksi. Toki veri saattaa
alkaa kiertää paremmin lämpimässä suihkussa, mutta sinisyyden
syyksi paljastuivat uudet hanskat, joiden sininen vuori päästi
väriä.
Punkit ja luomet sekoittuvat keskenään helposti. Ystäväni vei
tyttärensä lääkäriin nopeasti kasvavan luomen vuoksi. Luomi
paljastui lääkärissä jalkojaan sätkyttäväksi punkiksi. Punkki
poistettiin ja ystäväni osti itselleen vahvemmat lukulasit. Minulle
kävi päinvastoin, kun irrotin yhden pienen punkin jalastani
punkkipihdeillä – ei irronnut helposti. Kun yritin irrotella
toista samanlaista eikä se meinannut mitenkään onnistua, otin
lukulasien lisäksi käyttöön suurennuslasin ja huomasin, että
”punkkini” olikin pieni luomi. Poistetaanhan niitä luomiakin,
mutta ei ehkä kannata punkkipihdillä.
Kävin poistattamassa yhden ison ja häiritsevän luomen terveyskeskuksessa. Kun operaatio oli ohi, yritin (ilmeisen epäonnistuneesti) olla humoristinen ja totesin, että ompa nyt kevyt olo, paino putosi varmaan ainakin sata grammaa. Johon hoitaja nopeasti ja hyvin vakavana totesi, että ei se nyt niin iso ollut.
Terveys on niin tärkeää, että helpotuksen tunne on valtava,
kun sairaus paljastuukin vyöksi. Tai uusiksi hanskoiksi. Luulosairaus vie turhaan voimia. Kannattaa mieluummin noudattaa sairaudettomuusolettamaa eli olla terve, kunnes toisin todistetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti