torstai 14. heinäkuuta 2016

Pyöräreissu 2016 1/6

Kesä on hulvatonta aikaa, siksi bloginikin ilmestyvät epäsäännöllisesti. Nyt tykitän vähän tiheämpään tahtiin muutama jutun pyöräreissustamme, joka oli aluksi vaakalaudalla – salliiko elämäntilanne lähtöä ollenkaan.


Kun mieheni loman alku lähestyi, alkoi pyöräilypohkeita kuitenkin pakottaa siihen malliin, että johonkin oli päästävä polkemaan. Varustelimme pyöriä vähän lisää. Minullekin asennettiin taustapeili, mutta koska ohjaustankoni on jo niin täynnä kaikenlaisia hallintalaitteita, se täytyi asentaa etupyörän keskiöön. Siitä näkee nyt kätevästi, ovatko vasemman kenkäni nauhat kiinni. Paitsi että pyöräilykengissä ei ole nauhoja, että sinänsä sitä ei tarvi siihenkään.


Mietimme reittivaihtoehtoja muutaman päivän. Pohjoisemmat reitit putosivat suunnitelmista sääskikammon takia. Päädyimme Saimaan ympärikierrokselle. Kaikkien suomalaisten retkipyöräilijöiden pitää se kuitenkin jossain vaiheessa ajaa.


Koska reissuun oli käytettävissä vain viikko, päätimme siirtyä Mikkeliin motorisoidulla kulkuneuvolla ja startata pyöräilyn sieltä. Juna tuntui ensin hyvältä vaihtoehdolta, mutta lippujen hinnat hirvittivät – parisataa per naama olisi uponnut niihin. Päädyimme siis valitsemaan siirtymäkulkuneuvoksi Ooppelimme.


Peurasaaren erkkinystén tarkkaili sääennusteita, jotka alkoivat näyttää pyöräilyyn sopivilta siten, että starttasimme Ooppelin kotipihaltamme Kemistä torstaina 7.7. klo 11:00. Ooppelin bensamittari ei toimi eikä kirjanpitomme ole kovin tarkkaa, joten tankkailemme tiheänlaiseen. Tällä kertaa Kärkkäisen pihan Teboililla, jonka valitsemalla saavutimme merkittävän 0,1 sentin säästön per litra verrattuna Kärkkäisen omaan bensaan. Säästöstä ilahtuneina innostuimme ostamaan uuden kätevän Thulen kahden pyörän kuljetustelineen entisen karvalakkimallimme tilalle. Koska sääennusteet pitivät ja vettä sateli reippaanlaisesti, emme vielä vaihtaneet telinettä paikalleen.


Haukiputaalla vesisade yltyi todella kovaksi ja tuulilasinpyyhkimet pysähtyivät. Ja eteneminen pysähtyi moottoritien varteen. Täsmälleen samaan paikkaan sattumoisin, johon Micran pyyhkimien hajoaminen pysäytti etenemisen pari vuotta sitten. Pysäköimme Ooppelin niin pitkälle pientareelle kuin uskalsimme. Moottoritielle pysäköiminen ei ole miellyttävää, varsinkaan kaatosateella. Auto tärisi, kun rekat karauttelivat ohi taustapeilejä hipoen. Koska Haukiputaan liittymä oli näköetäisyydellä, päätimme madella ojanpohjia pitkin sinne. Sade vähän laantui, joten pääsimme jopa Halpa-Hallin pihalle.



Mieheni kävi tuijottelemassa konepellin alle ja epäili pyyhkimien moottorin palaneen. Uutta moottoria joutuisi varmasti odottelemaan ainakin vuorokauden. Ehdotin kotiinpaluuta, kunhan sade vähän hellittäisi. Mieheni närkästyi moisesta lannistumisesta ja ehdotti puolestaan, että sidomme narut pyyhkimiin, jätämme sivuikkunat raolleen ja vetelemme vuorotellen rytmikkäästi naruista liikuttaen täten pyyhkimiä. Kun ne kerran kuitenkin manuaalisesti liikkuivat. Ajaisimme niin Mikkeliin. Vielä noin 470km. Vesisadetta ennustettu koko välille koko päiväksi. Tosissaan ehdotti, otsa kurtussa.


Vaikka olemme olleet yhdessä noin 36 vuotta, hän jaksaa vielä yllättää. Pää meinasi haljeta ehdotuksesta enkä tiennyt, alkaisinko itkeä vai nauraa. En tehnyt kumpaakaan, vaan pakotin mieheni soittamaan läheiselle autokorjaamolle. Varikkomekaanikko kyseli oireet ja tiesi vian jo puhelimessa. Seikkailimme vain vähän eksyen Karppisen huoltamolle, jossa huoltamoherra napsautti jonkun vivun konepellin alta paikalleen. Lisäksi hän opetti korjauskikan miehelleni. Vipu tulee jatkossa lähtemään helposti uudelleen irti. Huoltoherra totesi Ooppelia vilkaistuaan, että uutta vivustoa ei kannata ostaa, auton arvo vähintään tuplaantuisi eikä sopivaa ehkä löytyisikään.


Korjaus ei maksanut mitään! Eivät huolineet edes tyrkyttämäämme kahvirahaa! Turvallista matkaa myhäillen toivottivat – maanpäällisiä enkeleitä tällaiset herrat!



Matka kohti Mikkeliä jatkui, pyyhkimet toimivat ja aurinkokin alkoi paistaa. Hengitin jälleen. Pulkkilan ABC:llä piipahdimme kahvilla ja asensimme samalla uuden kätevän pyöränkuljetustelineen. Ei ollut ihan helppoa saada siihen kahta pyörää sopimaan. Oli suorastaan tuskastuttavaa. Lopulta ne siihen jotenkin asettuivat.



Kuopion tienoilla sateet alkoivat taas. Juvan tienoilla alkoivat todella kovat ukkoskuurot. Pyyhkimet pysähtyivät. Vaikka korjauskeinon nyt tiesi, veti naamat vakavaksi pysähtyä pientareettomalle tielle, kun näkyvyys oli nolla, liikenne kova ja vesisade vielä kovempi. Lisäksi ulkona kastui sekunnin sadasosassa läpimäräksi. Kun pyyhkimet pysähtyivät kolmannen kerran, mcgyver tukki vivun kiinnityskohtaan palasen kirjekuoripaperia. Sen jälkeen pyyhkimet eivät ole irronneet.


Ukkoskuurot olivat niin voimakkaita, että linja-autopysäkeillä oli ruuhkaa, kun muutkin autot joutuivat pysähtelemään huonon näkyvyyden vuoksi. Vaikka pyyhkimet toimivatkin.


Jotta matkustamisessa säilyisi mielenkiinto ja vire, myös matka- ja nopeusmittari lakkasivat toimimasta. Se ei kuulemma haittaa. Pienellä loogisella ajattelulla ja laskutoimituksella nopeuden voi nimittäin päätellä kierroslukumittarista, joka toimi edelleen! Ja olihan meillä myös Garminin pyöräilynavigaattori, jonka saattoi kätevästi asentaa roikkumaan toimimattoman radion nupeista ja tarkkailla nopeutta siitä.



Yllättäen pääsimme illalla perille Mikkeliin ja majoituimme Hotelli Uusikuuhun. Aikaa jäi vielä syömässä käymiseenkin ennen EM-jalkapallo-ottelun alkua. Ehdotin pyörillä lähtemistä, mutta mieheni halusi lähteä Ooppelilla. Joka ei sitten enää lähtenyt käyntiin. Ei sanonut mitään. Sillähän on se ominaisuus, että jos se joutuu etenemään pitkän matkan ja sen sammuttaa, se ei enää käynnisty ennen kuin on saanut nukkua yön yli. Tai mäkilähdöllä käynnistyy. Koska Mikkeli on mäkistä seutua, parkkipaikaltakin sai kivasti mäkilähdön ja Ooppelin hyrisemään. Ruokapaikka piti valita niin, että Ooppelin saattoi parkkeerata mäkeen. Helppo homma Mikkelissä.


Kebabit naamaan, Ooppeli käyntiin, hotelliin peliä katsomaan ja nukkumaan.



Niin, tämän piti kertoa pyöräilystä. Kyllä me pyöräilimmekin, seuraavissa jaksoissa siitä sitten. Ja palaan muutaman pyöräilyblogin jälkeen taas muihinkin päivänpolttaviin aiheisiin.

6 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Näitä sun juttuja on hauska lueskella =D

    VastaaPoista
  3. Ei yhtään haittaa vaikka hävisimme Oopelista vedon ;) Parasta on lukeminen reissustanne :D

    VastaaPoista