Esittelyni

Olen yli viisikymppinen akateeminen (palkka)työtön pohjoissuomalainen nainen. Lähes näkymätön siis, joten samaistun blogini nimeen. Kirjoitan, vaikka ei tätä ehkä kukaan löydä tai ainakaan lue. Ulkoasuna voisi hyvin olla tyylikäs ja hillitty valkoinen fontti valkoisella pohjalla, mutta luonteeni pohjalta löytyy kuitenkin sen verran hurjaa särmää, että kirjoitan mustalla.


Perheeseeni kuuluu lisäkseni kolme Helsingissä asuvaa aikuista lasta ja yksi saman katon alla asuva aikuinen mies, joka on lasteni isä ja jonka kanssa olemme notkuneet yhdessä yli 35 vuotta. Autotallissamme majailee kaksi komeaa autoa, joilla leveilemme. Ykkösautomme on maranellonpunainen Opel Omega vm. 1988, tunnetaan myös nimellä Ooppeli tai Ope. Kakkosautomme on vuoden 1994 Nissan Micra (kasvua odotellessa, myytiin meille Hummerin poikasena). Esittelen nämä paitsi ylpeilläkseni myös siksi, että tulen niistä jatkossakin jotain mainitsemaan.


Harrastan mm. hiihtoa periaatteella mainostan enemmän kuin toteutan. Omistan kuitenkin sukset. Harrastamme mieheni kanssa myös retkipyöräilyä, sitäkin mainostan paljon.


Nimestä huolimatta tämä ei ole sisustusblogi. Sen sijaan kerron elämäni tapahtumista, harrastuksistani ja mietteistäni. Huumoriakin löytynee. Alussa mainittuja koordinaattejani ei pidä säikähtää, voi näitä lukea muutkin kuin yli viisikymppiset akateemiset (palkka)työttömät pohjoissuomalaiset naiset.



Todistukseksi sisäisestä anarkististani oheinen kuva. Sormi on minun. Jännityksen värinän saattaa aistia kuvasta: