Keskity

Ihmisen pitäisi keskittyä tekemisiinsä. Aina pitäisi olla aikaa ja malttia tehdä asiat rauhassa.


Tein noin sadannen kerran elämässäni vispipuuroa (elikkä lappapuuroa) – helppo homma, ei tarvitse ajatella. Keittelin puolukoita oikein reilun ajan, jotta varmasti kaikki mehut irtoaa. Kun kiehumisaika tuntui riittävältä, asettelin siivilän tiskialtaaseen ja kaadoin keitokseni siihen. Tyytyväisenä hyräillen katselin, kuinka kaunis punainen puolukkamehu valui siivilän läpi lavuaariin ja siitä viemäriin. Siivilään jäivät lähes valkoiseksi keittyneet kuivat puolukan kuoret. Hyräily vaihtui toisenlaiseen ilmaisuun. Puuro jäi sillä erää tekemättä. Päätin, etten kerro tapauksesta kenellekään.


Siihen sitten sattui tulemaan miespuolinen ystävämme, jolle kuitenkin paljastin tapahtuneen. Suorasukainen ystävämme arvioi älykkyyttäni ja käytännöntaitojani reippain sanakääntein ja epäili, että kukaan muu ei voi olla niin tollo kuin minä.


Aikansa virheelläni mässäiltyään hän kuitenkin kertoi omasta makaronien keittelystään. Kun makaronit olivat oikeaoppisesti al dente, hän otti siivilän käteensä ja seisoessaan sivuttain lieden vieressä siivilä edessään kaatoi toisella kädellä makaronit siivilään. Kiehuva vesi lorisi varpaille ja lattialle.


Pohdimme tovin, kumpi meistä lopulta oli tollompi.


Käytännön älyäni epäili joskus myös äitini: Sain virtapiikin ja aloin siivota isän autoa, päätin aloittaa sisätilojen imuroinnilla. Ajoin kuplavolkkarin saunan pukuhuoneen ikkunoiden alle. Hain imurin, laitoin töpselin seinään, avasin pukuhuoneen ikkunan ja pyysin äitiä ulos ottamaan imuria vastaan. Ikkunat olivat sen verran korkealla maasta, etten yksin saanut imuria hallitusti pudotettua. Äiti katsoi minua hyvin hitaasti ja kysyi, miksen vie imuria ulos ja laita johtoa ikkunasta sisälle. Niin joo.


Mieheni on nopeampi luonne kuin minä, joten hänellä ajattelu joskus (usein?) unohtuu ja keskittyminen herpaantuu häsyämisen vuoksi. Terassiremonttia tehdessään hän tepasteli vasara kädessään vajaan parin metrin korkuisella tellingillä. Tikkaat olivat vain tellingin yhdellä sivulla. Kuvitteli sitten astuvansa selkä edellä alas tikkaille, mutta astuikin väärälle puolelle tellinkiä ja rysähti terassille. Loppuhuipennukseksi kädestä irronnut vasara vielä laskeutui sarjakuvamaisesti otsalle.


Sen verran ukko kolhiintui, että ihan lääkäriin lähti tarkistuttamaan mahdolliset vammansa. Kertoi samalla lääkärille, kuinka kammottavalta tuntuu, kun ehtii sekunnin sadasosassa tajuta astuneensa tyhjän päälle. Lääkäri oli todennut lakonisesti, että tuttu tunne. Hän oli pudonnut katolta vastaavalla tavalla.


Filosofinen kysymys: Jos kaatuu pimeällä ja jäisellä pihalla puhtaasti selälleen, mutta ei loukkaa itseään eikä kukaan näe, kaatuiko silti?