Hallintalaitteita ja matkailua

Kanssani asustava köyhänmiehenjuhaföhr tutkaili lauantaiaamuna sääennusteita ja totesi, että voimme hyvin lähteä vuorokauden matkalle Raaheen kuivankelinautollamme Ooppelilla. Kuivankelinauto se on nykyään siksi, ettei kosteassa säässä mahdollisesti syntyvä ruoste pääsisi laskemaan sen jälleenmyyntiarvoa. Ei sillä että me koskaan aikoisimme Ooppelia myydä, mutta on hyvä pitää laadukkaasta omaisuudesta huolta.


Katsastuksen ajan poissaolollaan ihmetyttänyt pohjasta kuuluva pauke palasi takaisin Oulun tienoilla. Tällä kertaa se kuului keskeltä pohjaa ja kuulosti muutenkin veneen keskimoottorilta - todennäköisimmin Wickströmiltä. Ehkä Ooppeli muuttuukin vanhoilla päivillään keskimoottoriveneeksi? 

Välillä se kuitenkin kehrää kuin kissa, joten onko Ooppelissa vaan ylimääräisiä osia, jotka kolisevat irtoillessaan ja putoilevat sitten tielle? Vai luoko se nahkaansa kuten käärme? Osat uusiutuvat ja vanhentuneet osat putoavat? Ehkä kohta olisi aika peltienkin uusiutua?


Kun paukutus alkoi olla häiritsevää, isonsimme puhallusta hurisemaan kovemmin (kasettisoitin ja radio eivät toimi). Puhaltimen vaihteet 1, 2 ja 4 toimivat helposti ihan vaan säätörullaa pyörittämällä. Jos sen sijaan haluaa puhallella vaihteella 3, säätörullan voi kätevästi kiilata pysymään halutussa asennossa kaljatölkin klipsillä, joka on käytännössä todettu kestävämmäksi ja paloturvallisemmaksi lisävarusteeksi kuin aiemmin ko. käytössä ollut tulitikku. Ja krominvärisenä se sopii Ooppelin sisustukseen paremmin. 

Tarkkasilmäiset Ooppelin ihailijat saattavat erehtyä luulemaan, ettei siinä ole taustapeiliä. Erehdys. Kyllä on. Se on vaan vähän irti. Se irtosi muutama vuosi sitten, kun Ooppeli toimi sivutoimisena keikkabussina ja kontrabasson sijoittelu tölväisi sen irti. Sen voi kuitenkin helposti liimata takaisin paikalleen. Ei olla vaan vielä ehditty. Toimii se näinkin. 

Karautimme Ooppelimme veljeni ja natoni piharampille, joka on melko kalteva. Pohdiskelimme, että takarenkaiden taakse pitäisi laittaa varmistukseksi jotain jämäkkää ja tukevaa, jottei Ooppeli vyöryisi vastapäisen naapurin autokatokseen. Mieheni ehdotti, että minä voisin asettua makaamaan takapyörien taakse. Sää ja maa olivat vähän kylmiä ja märkiä ja kuulumisten vaihtaminen on muutenkin mukavampaa sisätiloissa, joten isäntäväki asetteli renkaiden taakse sen sijaan tiiliskivet. 

Sääennuste petti ja paluumatka piti ajaa lumisateessa, mutta kyllä Ooppelin pellit ja kasvillisuus (siitä tarkemmin joskus myöhemmin) senkin kestivät. Tankkasimme Iin Teboililla, bensa oli siellä edullista. Jonkin aikaa joutui tosin jonottamaan. Viereisen aseman tankkauspisteelle olisi päässyt jonottamatta, mutta bensa oli siellä kalliimpaa. Puoli senttiä per litra. Ooppelissa on iso tankki. Jonottamalla säästimme noin 35 senttiä.



Kirjoittelen joskus ihan muustakin kuin Ooppelista, älkää kyllästykö.